Bataattisosekeitto

Keitot ovat mielestäni ihan parasta ruokaa talvipakkasilla. Muutaman tunnin pakkasessa kävelyn jälkeen mikään ei vedä vertoja termarissa höyryävälle keitolle. Ne ovat kuitenkin herkullisia myös näin vetisillä plussakeleillä. Päiväretkille keitto on helppo ottaa valmiina mukaan termariin. Pidemmille reissuille se pitäisi etukäteen kuivata, sillä valmis keitto painaa aika paljon. 

Kasvissosekeitot ovat siitä kivoja, että niihin voi laittaa melkein mitä tahansa. Ohjeita on helppo muunnella oman maun mukaan. Bataattikeittoon voi laittaa (sen bataatin lisäksi) esimerkiksi porkkanaa, perunaa tai vaikkapa omenaa. Mausteista mm. chili sopii bataattisosekeittoon loistavasti. Tällä kertaa jätin sen kuitenkin pois, sillä meistä molemmat ovat allergisia chilille. 

 Bataattisosekeitto

700 g bataattia

2 sipulia

1 hapan omena

1 porkkana

1,2 l kasvislientä

2 valkosipulin kynttä

mausteita maun mukaan (esim. chili,

jauhettu paprika, persilja...)

Kuori ja paloittele bataatti, sipulit, omena ja porkkana. Kuullota kasviksia hetki öljyssä kattilassa ja lisää perään kasvisliemi (tai vettä ja yksi kasvisliemikuutio). Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella ja mausta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja mausteita. 

Keiton päälle voi halutessaan paahtaa pähkinöitä ja siemeniä (esimerkiksi auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä). 

Keiton alkuperäinen resepti löytyy täältä Kotikokki:bataattisosekeitto.

Välineurheilua

Meillä alkaa olla jo aika hyvä kokoelma varusteita vaellusta varten. Itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan, alamme hiljakseen muistuttaa käveleviä Jack Wolfskinin mainostauluja. Löytyy Wolfskinin rinkkaa ja Wolfskinin telttaa. Kohta varmaan on Jack Wolfskinin vaatteetkin. Ainakin ne ovat useimmiten kaupassa miellyttäneet silmää ja kukkaroa. Noin niin kuin ajatuksen tasolla, mitään en ole vielä hankkinut. 

Sopivan rinkan etsiminen näin pienenä ihmisenä (pituutta löytyy hurjat 153 cm) on ollut hermoja raastava kokemus. En ole kaupassa kiertelevää ja shoppailuun taipuvaista sorttia, vaan lähinnä haluan päästä kaupasta nopeasti pois haluamani tuotteen kanssa. Rinkan ostossa ei kuitenkaan kannata hätiköidä, vaan kierrellä kauppoja ja kokeilla, miltä erilaiset rinkat tuntuvat selässä. Olin pitkän aikaa vakuuttunut siitä, että haluan Ospreyn anatomisesti muotoillun rinkan. Testatessani sellaista selässä kaupassa oli päivänselvää, ettei sellaisen kanssa vaelluksesta tulisi yhtään mitään. Se on varmasti hyvä rinkka, muttei sopinut sitten alkuunkaan minun selälleni. Säätöjä ei vain saanut sopiviksi (tai sitten vika oli säätäjässä). 

Lopulta kokeilin selkään Jack Wolfskinin naisten 60-litraista Denali –rinkkaa. Ensimmäisenä on pakko sanoa, että kerrankin rinkkaan valittu tumman violetti väri miellytti. Yleensä naisille suunnattujen rinkkojen värivalikoima kun tahtoo olla keskeltä korpea kuuhun saakka näkyvää pinkkiä tai oranssia. Selän pituus oli helppo säätää ja sen sai säädettyä tarpeeksi pieneksi. Yllätyksekseni myös säätövaraa jäi mukavasti. Pohjalainen oli samaa aikaa ostamassa itselleen rinkkaa ja myös hän piti Wolfskinin miesten 75:sta Denalista niin, että kantoi sen suoraa päätä kotiin asti. 

Myöhemmin kesällä eteen tuli uuden teltan osto, sikäli mikäli aioimme pysyä jatkossakin kuivina sateisina öinä. Selvittelimme teltalta vaadittavat vesipilari- yms. arvot ja lopulta kaupasta mukaan valikoitui, taas kerran Jack Wolfskinia. Telttaa päästiin testaamaan ensimmäisen kerran Seitsemisessä, jossa se osoittautui hintansa väärtiksi. Parin päivän vaelluksen aikana satoi lähes koko ajan, mutta kumpanakaan yönä teltasta ei tullut vesi läpi, vaan säilyimme kuivina aina aamuun saakka. 

Viime keväänä Nuuksiossa totesimme yhdessä Pohjalaisen kanssa, että kolmen vuoden ajan makuupussimme eivät kyllä sitten lopulta ole kovin lämpimiä. Minä pärjäsin yöllä kohtalaisesti, mutta Pohjalainen paleli tosissaan. Hän marssi heti kotiin palattuamme hankkimaan uutta pussia. Tällä kertaa untuvaista sellaista, jonka pitäisi pitää lämpimänä. Minun täytyy vielä etsiskellä itselleni lämpimämpi pussi, jotta sillä varmasti tarkenee ensi kesänä tunturissa. Pussi saisi olla lyhyempää sorttia, sillä minun on ihan turhaa ostaa 180 senttiselle mitoitettua pussia. Harkitsen kuitenkin vakavasti myös jonkin sortin lämminvesipussin tai vastaavan hankintaa. Pysyisivätpähän ainakin varpaat lämpimänä. 

Rinkat ja makuupussit (Pohjalaisen Marmot ja minun Haglöfsini)

Ennen Haltille lähtöä on hankittava makuupussin lisäksi sopivat kuorivaatteet. Omat, hyväksi havaitut Marmotin kuorihousuni onnistuin hajottamaan viime keväänä Pernajan kenttäkurssilla kaatuessani risukossa. Kuoritakkia en ole koskaan omistanutkaan, vaan tähän mennessä olen hyvin pärjännyt softshellini kanssa. Lämpimänä kesäpäivänä kun kastuminenkaan ei yleensä niin järin paljon häiritse. Haltilla sen sijaan sää voi olla millainen tahansa ja loppukesästä siellä voi jo olla viileää, joten kastumista kannattanee välttää jos se vain on mahdollista. Ainakin minun, joka sairastun nuhakuumeeseen hetkessä.

Ei kun shoppailemaan.