Pari viikkoa ennen vappua suuntasimme auton kohti Poria ja Yyterin dyynejä. Matkan varsinaisena tarkoituksena oli osallistua Suomen Sjögrenin syndrooma – yhdistyksen kevätkokoukseen, mutten voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, joten lauantaiaamun käytimmekin dyynien ja hiekkarannan tutkailuun. Geologian opintoihin on luonnollisesti kuulunut myös teoria dyyneistä, niiden rakenteesta ja synnystä. Olemme myös käyneet kenttäkurssilla töllistelemässä jo tuhansia vuosia sitten sammuneita dyynejä. Aktiivisia sellaisia en sen sijaan ollut aikaisemmin nähnyt.
Yyterin kylpylähotellin pihalle saapuminen oli elämys. En ollut juurikaan ehtinyt googlailemaan majapaikkaamme sen enempää, mutta odotuksiini ei kuitenkaan varsinaisesti kuulunut aaltopellistä rakennettu ja selkeästi parhaat päivänsä nähnyt rakennelma. Hotellin henkilökunta oli kuitenkin mukavaa, eikä huoneiden varustelussa yms. ollut valittamista. Kylpyläänkin ehdimme tutustua ja se oli ihan mukava, vaikkakin pienempi kuin pääosa niistä uimahalleista missä minä olen lapsena käynyt. Ehkä juuri sen takia kylpylä oli myös todella hiljainen ja saimme lekotella siellä ihan rauhassa.
Yyterin kylpylähotelli |
Kuvasaldoa aamupäivän kävelyretkeltä. |
Joku siitä oli mennyt, mutta ihan varmoja ei oltu että mikä. |
SS-yhdistyksen kevätkokous pakotti siirtymään sisätiloihin hieman puolen päivän jälkeen. Kokouksessa, sekä yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa vierähti aikaa sen verran, ettemme enää ehtineet toista kertaa rannalle kävelemään. Paljon jäi näkemättä, joten senkin puolesta kesäinen reissu Yyteriin voisi olla ihan hyvä idea.
Kunnon tuulenpitävä takki tuli tarpeeseen. |