Islanti osa 2 - kiertomatka

Ensimmäistä kertaa varsinaisella ulkomaanmatkalla olevina olimme päätyneet siihen, että menemme niin sanotusti sieltä, mistä aita on matalin ja varasimme reissullemme neljän päivän kiertomatkan "Volcanoes and glaciers" ("tulivuoria ja jäätiköitä"). Kiertomatka tehtiin Etelä- ja Kaakkois-Islannissa. 

Kiertomatkan reitti kartalla. Lähteenä matkatoimistomme Sagamatkat.

Maanantaina 19.5. kiertomatka starttasi hotelliltamme kello 9.00. Aamulla hiukan jännitti, että kuinkahan isolla porukalla sitä sitten ollaan menossa ja minkälaista porukkaa sattuu mukaan. Vaille yhdeksän selvisi, että matkalle ollaan lähdössä pienemmällä, 15 hengen porukalla, johon kuului niin suomalaisia, norjalaisia, amerikkalaisia, kanadalaisia, brittejä kuin yksi portugalilainenkin. Aiemmista epäilyistä huolimatta oma kielitaitokin riitti paremmin kuin hyvin. Sainpa jopa kehuja selkeästä ja hyvästä englanninkielestäni. Kaiken kaikkiaan matkalle osunut porukka oli todella mukava. Samalla tuli todistettua maailman pienuus, kun toisen suomalaiskaksikon rouva oli kotoisin samalta alueelta, kuin osa suvustani ja tiesipä hän nimeltä isovanhempani. Aika jännää.

Oppaamme oli oikein sympaattinen ja mukava vanhempi herra. Hän piti kovasti huolta kaikkien hyvinvoinnista ja siitä, että jokainen varmasti sai vastaukset niihin kysymyksiin, jotka askarruttivat. Pääsinpä geologina myös itse välillä vastailemaan muiden matkalaisten kinkkisiin kysymyksiin jäätikön dynamiikasta ja milloin mistäkin. Joistakuista oli hurjan hauskaa se, kuinka raahasin kiviä mukaani sylitolkulla. Mutta hei, eihän sitä nyt voi tulla Islannista kotiin ja sanoa, että ei, en mä sieltä mitään basaltteja tuonut. Johan sitä olisi kaikki geologikaverit nauraneet. 

Sitä kilokaupalla kotiin raahattua basalttia.

Kiertomatkan aikana nähtiin perinteisiä nähtävyyksiä sekä myös paikkoja, joihin ihan jokainen turisti ei varmaan eksy. Vesiputouksia nähtiin jopa ihan kyllästymiseen saakka. Niistä kuitenkin näyttävin ja vesimäärältään massiivisin oli perinteisiin nähtävyyksiin lukeutuva Gullfoss. Minuun kuitenkin suurimman vaikutuksen kuitenkin tekivät pienemmät ja korkeammalta putoavat vesiputoukset. Ajomatkojen aikana nähtiin loputtomiin jatkuvia laava- sekä hiekkakenttiä. Siinä vasta ymmärsi, minkälainen voima maata muokkaavissa prosesseissa on takana, kun katseli sitä valtavaa, kymmeniä kilometrejä jokasuuntaan jatkuvaa laavakenttää ja sitä seuraavaa hiekkakenttää, jonka on synnyttänyt jäätiköltä tulivuoren purkauksen aiheuttama sulavesivirtaus. Moneen kertaan tunsi itsensä hyvin pieneksi ja hauraaksi. 

Pienempi vesiputous, jonka taakse pääsi
kävelemään. Valitettavasti en muista putouksen nimeä.

Islantilaista maaseutua. Taustalla jäätikön alla lepää keväällä
2010 purkautunut Eyjafjallajökull.

Joka suuntaan kilometrikaupalla jatkuvaa laavakenttää. Muistaakseni
kyseinen laavakenttä on Katlan purkauksen tuotosta. 

Gullfossin vesiputous.

Pakollisiin nähtävyyksiin kuuluivat myös Vestmann-saaret, sekä tietenkin kuumat lähteet. Vetsmann-saaret ovat 15 saaren saariryhmä Islannin eteläpuolella. Pääsaatella, Heimaeylla vietimme lähes yhden kokonaisen päivän. Saariryhmä sijaitsee Pohjois-Atlantin keskiselänteellä (kuten Islantikin) ja saaret ovatkin merestä nousseiden tulivuorten jäänteitä. 5000 asukkaan pääsaarella tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1973. Kaikki saaren asukkaat jouduttiin evakoimaan Islannin pääsaarelle, purkauksen haudatessa alleen 2/3 saaren taloista. Kyseisen laavakentän voi edelleen nähdä alueella ja mikä viehättävintä, laava (vaikka se toki onkin jo pinnasta kovettunut) on edelleen lämmin, kun sitä koskee. Purkautuneen magman rauta- ja magnesiumpitoisuuksien vaihtelun vuoksi laavakenttä on eriosista hiukan erivärinen (joissain kohdin punertavampi ja joissain tummempi). Kuitenkin tulivuoria ja laavakenttää tunnetumpi saari on siellä pesivistä lunneista, joita kävimme kunnon turistien tapaan töllistelemässä. 

Jos googleen laittaa hakusanaksi "Islanti" on ensimmäisen sivun hakuosumissa aivan taatusti useampi maininta kuumista lähteistä. Olivathan ne hienoja päästä ihan lähietäisyydeltä katsomaan. Kuumille lähteille nimensä antanut Geysir on aika rauhallinen, eikä purkaudu kovinkaan usein. Onneksi samalla alueella on kuitenkin serkkuaan hieman pienempi Strokkur, joka kyllä purkautuu lähes säännöllisesti noin 10 minuutin välein. 

Vestmann-saarten pääsaari. Taustalla 1973 purkautunut tulivuori
ja sen etualalla purkauksesta muistoksi jäänyttä laavakenttää.

Heimaey.

Strokkur juuri ennen purkautumista.

Strokkur purkautumisen ollessa käynnissä.