Skotlanti osa 1 - Lontoo

Skotlannin matkakertomuksen tekeminen on venähtänyt luvattoman pitkälle. Nyt se joka tapauksessa tulee. Skotlannin matkahan oli 10.9.-19.9.2014 ja toisin kuin Islannin matka, nyt oli kyseessä ainejärjestömme järjestämä opintomatka, jossa mukana oli 19 muuta geologinalkua.

10.9. matkamme alkoi Turusta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa 03.00 tiistai-keskiviikko välisenä yönä. Sieltä suuntaisimme Lontoon kautta Edinburghiin. Olimme suunnitelleet lentomme niin, että olisimme Lontoossa aamupäivällä ja sieltä menisimme yötä vasten bussilla Edinburghiin. Saisimme siis viettää koko päivän Lontoossa. Meitä samalla lennolla menijöitä oli 4, eli kaikki niin sanotut vanhat parrat. Käytännössä tämä halusi tarkoittaa 5. ja 6. vuoden opiskelijoista koostuvaa poppoota, muiden ollessa pääosin 3. vuoden opiskelijoita. Bussimatkalla oli tarkoitus torkkua, edes hieman, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Lätisimme koko matkan ja odotimme intopiukeena Lontooseen pääsyä. 

Luonnollisestikaan meistä juuri kukaan ei ollut nukkunut ennen bussin lähtöä Turusta. Lontooseen päästessämme kaikilla oli siis alla enemmän ja vähemmän valvottu vuorokausi. Olin myös onnekkaasti onnistunut sairastumaan juuri ennen reissua ja lentomatka sujuikin nuhaisissa ja kuumeisissa tunnelmissa. Inhottavaa. En varsinaisesti voi suositella nuhaisena lentämistä kenellekään. Anyway, kun tautia lääkitsi tarpeeksi, ei se häirinnyt menoa. 

Gatwickin lentoasemalle saapuessa ensimmäisenä erottui ah niin ihana brittiaksentti. Sitä olisin voinut kuunnella vaikka koko ajan. Samoin kuin myöhemmin kuultua skottiaksenttia yhtälailla. Lentoasema ei äkkiseltään vaikuttanut juuri Helsinki-Vantaata ihmeellisemmältä, mutta toisaalta eipä lentoasemat koskaan. Kaikki ovat enemmän ja vähemmän samalla kaavalla tehtyjä. Lentoasemalta Lontoon keskustaan kuljimme junalla, matka kesti vajaan puoli tuntia. 

Juna-asemalta suuntasimme bussiasemalle viemään laukkuja säilöön. Ei kukaan viitsi kanniskella isoa rinkkaa koko päivää yhtään missään (paitsi vaelluksella, jossa ei ole vaihtoehtoa). Lontoosta pisti ensimmäisenä silmään ihmismäärä (niitä oli hurjasti!) sekä tietysti puhelinkopit ja kaksikerrosbussit. Ne perinteiset "englantilaiset". 

Se puhelinkoppi, yksi niistä.

 Monet puhelinkopeista oli tuotu "nykyaikaan" ja niissä olikin puhelimen sijaan ilmainen wifi. Erityisesti hostellien sellainen tuli ainakin allekirjoittaneelle moneen otteeseen tarpeeseen. Ja pelasti osittain satojen eurojen puhelinlaskulta. Muutenkin, etenkin Skotlannin maaseudulla ilmainen wifi oli ravintoloissa ja hostelleissa enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Päivässä ei Lontoota juuri ehdi tutkia. Etenkään, jos alla on valvottu vuorokausi. Iltapäivästä viimeistään urhea matkaseurueemme alkoi olla todella väsynyttä. Pieni tankkaus paikallisessa kahvilassa tosin auttoi. Ihmettelemme vieläkin, että mitä niihin kahveihin oikein laitettiin, koska niin paljon ne piristi. Ehkä näytimme riittävän zombeilta ja "strong latte" muuttui very extra strongiksi. Mene ja tiedä. 

Hieman väsytti

Kävimme syömässä lähellä juna-asemaa olleessa pubissa, jossa saimme ensi kosketuksen perinteiseen fish'n'chipsiin. Ei kovin kummoinen ilmestys, jos minulta kysytään. Tosin samaa olen kyllä kuullut muiltakin. Koska Lontooseen asti oli tultu, niin jotain täytyi silti nähdä ja päivän aikana otimme suunnaksi Buckinghamin palatsin. Saman ajatuksen oli saanut myös "muutama" muukin turisti. Samoin kävimme katsomassa parlamenttitaloa. Täytyihän se Big Ben nyt sentään nähdä, kun Lontoossa oltiin. 

Niitä hattupäitä Buckinghamin palatsin edessä.

Vähän prameeta, jos minulta kysytään, mutta olihan se hieno.

Ilta päättyi illalliseen paikallisessa "retro"ravintolassa ja odotteluun bussiasemalla. Vaikka bussissa nukkuminen onkin lähinnä ärsyttävää voin vannoa, että valvotun lähes 40 tunnin jälkeen bussin penkkikin tuntuu taivaalliselta. Ja siinä on yllättävän hyvä nukkua. 

Nyt se on nähty, Lontoo.