perjantai 8. toukokuuta 2015

Aerobista

Kesä kolkuttelee ovella ja sitä myöten tulee opintoihin taas parin kuukauden tauko. Olkoonkin, että kesäkuussa on vielä tiedossa pari tenttiä ja graduakin pitäisi kuulemma pikkuhiljaa aloitella. Samalla tulee päätökseen sekä pitkään jatkunut terapia että karaten junnuryhmän valmennus. Näistä junnuryhmän valmennuksen loppuminen harmittaa hieman, mutta on välttämätöntä muuttaessani loppukesästä Nummelaan. 

Vaikka työt lisääntyvätkin, tauot opinnoista, ainejärjestöhommista jne. tuovat päiviin lisää "omaa aikaa". Viime kesänä panostin salitreeniin. Siellä tuli käytyä yleensä kolmesta neljään kertaan viikossa. Sen enempään ei keho pysty. En tiedä muista reumaatikoista, mutta ainakin itselläni palautuminen vaatii enemmän aikaa, kuin keskiverto samanikäisellä. Tästä syystä viikossa on oltava vähintään 2, mieluusti 3 lepopäivää, joista ainakin kaksi peräkkäin. 

Tämän hetkinen motivaatio salitreeniä kohtaan on kuitenkin ollut pohjalukemissa jo hetken aikaa. Personal trainerini kanssa keskusteltuani olimme yhtä mieltä siitä, että nyt olisi hyvä hetki tehdä hetken aikaa ihan jotain muuta. Siispä päätimme, että tänä kesänä treenini tulee keskittymään aerobisen kunnon kohottamiseen. Salitreenin ajattelin ottaa aika löysin rantein. Olisi hyvä, jos motivaatio riittäisi 1-2 kertaan viikossa, mutta jos ei huvita niin sitten ei huvita. Sen sijaan voin vaikka kartoittaa paikalliset lenkkeilymaastot.

Tästä, ja torstaina ainakin täällä Turussa vallinneesta aurinkoisesta +17 asteen lämmöstä, innostuneena raahauduin lenkkipolulle aikeenani aloittaa uudestaan HIIT-treeni. Ensimmäisten kolmen kierroksen jälkeen kaduin syvästi sitä, etten ollut pitänyt viime kesän treenillä aikaan saadusta aerobisesta kunnosta parempaa huolta talven aikana. En edes yritä kieltää, etteikö viimeiset spurtit olisi olleet täyttä helvettiä, mutta se olo treenin  päätyttyä (ja vielä pitkään sen jälkeenkin) on mahtava! Elän myös siinä uskossa, että seuraava kerran on pakko olla helpompi. Tai ainakin sitä seuraavan.  

Ja viimeistään sen kunnon kohenemisen pitäisi näkyä elokuussa Haltin valloitusreissulla tuntureille nousemisen ollessa lasten leikkiä (saahan sitä haaveilla).