Kevään ekat

"Kuu kiurusta kesään

puoli kuuta peipposesta

västäräkistä vähäsen

pääskysestä ei päivääkään" 

Vuodenaikojen vaihtelua on mukava seurata. Ihan meidän asunnon vieressä on pieni ulkoilualue ja vähän metsääkin, jossa luonnon sopeutumista lämmönvaihteluihin yms. pääsee seuraamaan ihan lähietäisyydeltä. Jo ”pitkän aikaa” sitten nähtiin ensimmäisten muuttolintujen lentävän taivaalla. Joutsenia. Lähipusikostakin on kantautunut sisälle saakka aikamoinen konsertti, kun tintit kilpaa lurittelevat. Västäräkki on yksi lempi lintulajejani ja sen näkemistä vielä odottelen. Koska lähin lintutornikin on aivan vieressä, niin nyt viimeistään voisin opetella tunnistamaan edes yleisimmät lintulajit. Niiden västäräkkien ja joutsenten lisäksi. 

Pari viikkoa sitten, kun maassa oli vielä yksittäisiä lumilaikkuja siellä täällä, nähtiin ensimmäinen varma kevään merkki, leskenlehti. Keltainen pieni kukka, joka on ainakin minulle ollut aina sellainen varma kevään merkki. Kun ensimmäiset leskenlehdet ovat ilmestyneet, on voinut olla varma siitä, että kevät todella on täällä.

Leskenlehtiä

Viime viikonloppuna, kauppareissun yhteydessä tehdyllä kävelylenkillä vastaan tuli lisää varmoja kevään merkkejä, sinivuokkoja! Olin todella iloinen pienestä löydöstäni, sillä viimeksi muistan nähneeni sinivuokkoja ammattikoulussa lähes kuusi vuotta sitten. Nyt lähimaasto näyttää olevan sinivuokollekin sopiva kasvupaikka. Odottelen innolla, että mitähän muuta sieltä kevään ja kesän aika löytyy. Mustikan varpuja on ainakin hurjasti, joten ensi talven mustikkavarastot ovat turvatut (mikäli mustikoita ylipäänsä saadaan tänä vuonna). 

Sinivuokkoja

Lumien lähdettyä ja ilman hieman lämmettyä ei ole enää ollut mitään hyvää syytä istua kotona tekemättä mitään. Jos mielimme Pohjalaisen kanssa ensi syksynä ihan oikeasti Haltin huipulle saakka, niin viimeistään nyt on syytä aloittaa kunnon kohotus ihan tosissaan. Eilen ryhdyimme tuumasta toimeen, kaivoimme kaapista esiin lenkkarit ja lähdimme kokeilemaan vieressä avautuvaa lenkkimaastoa HIIT-treenin merkeissä. Kuten aina, spurtit ovat kamalia (ainakin viimeistään puolivälin jälkeen). Jälkeenpäin olo on kuitenkin loistava, sillä itsensä haastaminen ja ennen kaikkea onnistuminen tuntuu aina hyvältä. 

Kaapista esiin kaivetut lenkkarit juuri ennen ekaa spurttia.

Luminen Nuuksio, 6.3.2016

Näin kevään kunniaksi on hyvä laittaa vielä yksi luminen Nuuksio päivitys. Pohjalainen lähti perjantaina töihin toiselle paikkakunnalle, aikomuksenaan viettää siellä koko viikonloppu. Lauantaina tuli kuitenkin viestiä, että herra saa työt valmiiksi jo aikaisemmin ja suuntaa kohti kotia vielä saman illan aikana. Sunnuntain siivoussuunnitelmat menivät uusiksi, kun päätimme aamulla, ihan extempore, lähteä Nuuksioon. 

Aiemmin olemme aina ajaneet Haukkalammelle saakka ja lähteneet sieltä tallustamaan milloin mitäkin reittiä pitkin. Tällä kertaa jätimme kuitenkin auton Luontokeskus Haltian parkkipaikalle. Suunnitelmana oli pieni ulkoilu ja sen jälkeen (vihdoin ja viimein) tutustuminen Haltian luontokeskukseen. Olemme ajaneet luontokeskuksen ohi lukuisia kertoja ja aina tulleet samaan lopputulokseen, että siellä pitäisi joku kerta käydä. No nyt käytiin ja käydään aivan varmasti toiste uudelleen. 

Luontokeskus Haltia

Pohjalainen oli työviikon jäljiltä aika väsynyt (ihmekös tuo, kun tekee lähes ympäripyöreää viikkoa), joten ulkoilu jäi aika lyhyeksi, taisimme kävellä ehkä noin 3 kilometriä. Seurasimme Haltialta lähtevää Maahisen kierrosta, joka oli todella helppokulkuinen . Myös talvella (olihan se suunnattu myös liikuntarajoitteisille). Päivä oli aika harmaa (ei kuitenkaan satanut), joten saimme kävellä rauhassa. Se on jännä, miten aurinkoisella kelillä ulkoilumaastot pursuavat väkeä, mutta heti kun taivaalla on pilviä, niin myös ulkoilualueet tyhjenevät. Ei se ulkoilu harmaalla kelillä nyt niin kamalaa ole. Eikä sateella, jos vain varusteet ovat kunnossa. 

Maahisen kierrokselle osui upea näköalapaikka, josta näkyi mm. kaukana alhaalla oleva Nuuksion Pitkäjärvi. Näkyi lumista metsää, sekä horisontissa siintävä korkea mäki. Pohdimme hetken, että mikä ihme nousee noin korkealle? Tulimme yksissä tuumin siihen tulokseen, että kyseessä taitaa olla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus. Kartan tarkastelu myöhemmin kotona tuki tätä päätelmää. 

Kuva näköalapaikalta.

Pidin luontokeskus Haltian näyttelystä kovasti. Se oli huomattavasti interaktiivisempi, kuin luontokeskusten näyttelyt yleensä (onhan se suhteellisen hiljattain rakennettu). Meitä kiinnosti eniten kosketusnäytöillä varustetut ruudut, joista pääsi selaamaan kuvia ja tietoja Suomen kansallispuistoista. Retkeilylistalle tuli monta uutta kohdetta. Haltian luontoshopista mukaan tarttui karttoja, sekä tietysti kasa eri kansallispuistojen haalarimerkkejä (jotka tosin taitavat päätyä koristamaan laukkua, ei opiskelijahaalareita). 

Niitä merkkejä. Kerralla piti saada kaikkien kansallispuistojen merkit, joissa olen käynyt.

Haltian ravintolaa on pakko kehaista sen verran, että buffetin ruoka oli todella hyvää. Mieltä lämmitti myös se, että tällaiselle ruokavammaisellekin (=gluteeniton&maidoton) buffetista löytyi montaa eri sorttia. Suosittelen pysähtymään myös Haltiassa, jos vain on liikkeellä Nuuksion suunnalla ja aikaa riittää. 

Kansallispuistojen tietojen, sekä kuvien selailun tuloksena olemme suunnitelleet tekevämme kevään ensimmäisen telttailureissun Liesjärven kansallispuistoon. Se on hieman kauempana kuin Nuuksio, mutta matka on kuitenkin sopiva yhden yön telttaretkelle.

Reitti Haltille

Kandityö on vihdoin palautettu ohjaajalle ja sitä myöten olen taas ehtinyt puuhaamaan ensi syksyn Haltin vaellusta. Vaelluksen osalta olemme viime päivät pohtineet reittivalintaa ja ennen kaikkea päivässä käveltävien kilometrien määrää. Päätimme jo aikaa sitten, että kaiken kaikkiaan (matkoineen päivineen) vaellukseen tullaan käyttämään noin 14 vuorokautta, joista varsinaisia vaelluspäiviä on 10. Käveltävää on noin 110 km, jolloin päivävauhdiksi tulee reippaat 10 km/päivä. Kuinka paljon yli 10 kilometriä, se taas riippuu lepopäivien määrästä. 

Alkuun oli puhetta, että kävelemme kalottireittiä Haltille ja vaikkapa Norjan puolelta takaisin. Asiaa käännettiin ja väännettiin pitkään ja hartaasti. Lopputuloksena päädyimme kuitenkin kulkemaan kalottireittiä molempiin suuntiin. Tämä sen vuoksi, että jokaisella meistä tuntui olevan mielessä yhtä ja toista nähtävää, näistä suurin osa kalottireitin varrella. Joka paikkaan emme missään nimessä ehdi, eikä se ole tarkoituskaan. Kalottireitin kävely edes takaisin antaa kuitenkin mahdollisuuden nähdä mahdollisimman paljon. Norjan vaelluksen jätämme suosiolla johonkin toiseen ajankohtaan. 

Haltille nousuun olemme varanneet yhden päivän, sillä Haltin autiotuvalta huipulle ja takaisin on matkaa noin 10 km. Tämän lisäksi puhetta on ollut yhdestä lepopäivästä. Riittääkö yksi lepopäivä 10 päivän vaelluksella? Haltille nousun ja lepopäivän jälkeen muille päiville jää käveltävää noin 13 km/päivä. Vauhti ei siis varsinaisesti päätä huimaa, vaan saamme kävellä aika rauhallisesti ja ehdimme töllistelemään maisemia. Kaikki mukaan lähtevät ovat tottuneet liikkumaan rinkan kanssa maastossa, joten uskoisin yhden lepopäivän riittävän ihan hyvin. Mikäli päivävauhti olisi huomattavasti enemmän, olisi toinen lepopäivä tarpeen. 

Haltille nousu vie yhden päivän, mutta siihen uppoaa samalla noin 10 km kokonaismatkasta. Lepopäivän poisluvun jälkeen kahdeksalle päivälle jää käveltävää noin 100 km. Tasaisen etenemisen sijaan laskimme, että jos kävelemme 5 päivänä noin 15 km voimme parina päivänä tiputtaa päivämatkan noin 10 kilometriin. Suunnittelemme etukäteen alustavat yöpymispaikat, sekä kävelymatkat ja lepopäivän sijainnin. Täytyy kuitenkin muistaa, että mm. sää vaikuttaa kävelyvauhtiin hurjasti. Samoin retkeilijöiden kunto, sillä jos joku esimerkiksi sairastuu kesken vaelluksen, voimme joutua pitämään lepopäivän oletettua aikaisemmin. Varusteiden kastuminen ja kuivattelu taas saattaa vaatia pysähtymistä autiotuvalle, vaikka suunniteltu päivämatka olisikin ollut enemmän/vähemmän. Myös loukkaantumisen riski on huomioitava. Nyrjähtäneellä nilkalla eteneminen on väistämättä hitaampaa. Liian tarkkaa suunnitelmaa on siis aivan turha tehdä. 

Seuraavana vuorossa taitaakin olla vaelluksen ajankohdan päättäminen, sekä niiden yöpymispaikkojen yms. suunnittelu. Ai niin ja tietysti ruokamäärien laskeminen, että se ruoka sitten ihan 100 %:n varmasti riittää. Siinäkin tapauksessa, että vaellus syystä tai toisesta venyy vaikkapa vuorokaudella.