keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kevään ekat


"Kuu kiurusta kesään
puoli kuuta peipposesta
västäräkistä vähäsen
pääskysestä ei päivääkään" 

Vuodenaikojen vaihtelua on mukava seurata. Ihan meidän asunnon vieressä on pieni ulkoilualue ja vähän metsääkin, jossa luonnon sopeutumista lämmönvaihteluihin yms. pääsee seuraamaan ihan lähietäisyydeltä. Jo ”pitkän aikaa” sitten nähtiin ensimmäisten muuttolintujen lentävän taivaalla. Joutsenia. Lähipusikostakin on kantautunut sisälle saakka aikamoinen konsertti, kun tintit kilpaa lurittelevat. Västäräkki on yksi lempi lintulajejani ja sen näkemistä vielä odottelen. Koska lähin lintutornikin on aivan vieressä, niin nyt viimeistään voisin opetella tunnistamaan edes yleisimmät lintulajit. Niiden västäräkkien ja joutsenten lisäksi. 

Pari viikkoa sitten, kun maassa oli vielä yksittäisiä lumilaikkuja siellä täällä, nähtiin ensimmäinen varma kevään merkki, leskenlehti. Keltainen pieni kukka, joka on ainakin minulle ollut aina sellainen varma kevään merkki. Kun ensimmäiset leskenlehdet ovat ilmestyneet, on voinut olla varma siitä, että kevät todella on täällä.


Leskenlehtiä



Viime viikonloppuna, kauppareissun yhteydessä tehdyllä kävelylenkillä vastaan tuli lisää varmoja kevään merkkejä, sinivuokkoja! Olin todella iloinen pienestä löydöstäni, sillä viimeksi muistan nähneeni sinivuokkoja ammattikoulussa lähes kuusi vuotta sitten. Nyt lähimaasto näyttää olevan sinivuokollekin sopiva kasvupaikka. Odottelen innolla, että mitähän muuta sieltä kevään ja kesän aika löytyy. Mustikan varpuja on ainakin hurjasti, joten ensi talven mustikkavarastot ovat turvatut (mikäli mustikoita ylipäänsä saadaan tänä vuonna)

Sinivuokkoja

Lumien lähdettyä ja ilman hieman lämmettyä ei ole enää ollut mitään hyvää syytä istua kotona tekemättä mitään. Jos mielimme Pohjalaisen kanssa ensi syksynä ihan oikeasti Haltin huipulle saakka, niin viimeistään nyt on syytä aloittaa kunnon kohotus ihan tosissaan. Eilen ryhdyimme tuumasta toimeen, kaivoimme kaapista esiin lenkkarit ja lähdimme kokeilemaan vieressä avautuvaa lenkkimaastoa HIIT-treenin merkeissä. Kuten aina, spurtit ovat kamalia (ainakin viimeistään puolivälin jälkeen). Jälkeenpäin olo on kuitenkin loistava, sillä itsensä haastaminen ja ennen kaikkea onnistuminen tuntuu aina hyvältä. 

Kaapista esiin kaivetut lenkkarit juuri ennen ekaa spurttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti