Kandityö on vihdoin palautettu ohjaajalle ja sitä myöten olen taas ehtinyt puuhaamaan ensi syksyn Haltin vaellusta. Vaelluksen osalta olemme viime päivät pohtineet reittivalintaa ja ennen kaikkea päivässä käveltävien kilometrien määrää. Päätimme jo aikaa sitten, että kaiken kaikkiaan (matkoineen päivineen) vaellukseen tullaan käyttämään noin 14 vuorokautta, joista varsinaisia vaelluspäiviä on 10. Käveltävää on noin 110 km, jolloin päivävauhdiksi tulee reippaat 10 km/päivä. Kuinka paljon yli 10 kilometriä, se taas riippuu lepopäivien määrästä.
Alkuun oli puhetta, että kävelemme kalottireittiä Haltille ja vaikkapa Norjan puolelta takaisin. Asiaa käännettiin ja väännettiin pitkään ja hartaasti. Lopputuloksena päädyimme kuitenkin kulkemaan kalottireittiä molempiin suuntiin. Tämä sen vuoksi, että jokaisella meistä tuntui olevan mielessä yhtä ja toista nähtävää, näistä suurin osa kalottireitin varrella. Joka paikkaan emme missään nimessä ehdi, eikä se ole tarkoituskaan. Kalottireitin kävely edes takaisin antaa kuitenkin mahdollisuuden nähdä mahdollisimman paljon. Norjan vaelluksen jätämme suosiolla johonkin toiseen ajankohtaan.
Haltille nousuun olemme varanneet yhden päivän, sillä Haltin autiotuvalta huipulle ja takaisin on matkaa noin 10 km. Tämän lisäksi puhetta on ollut yhdestä lepopäivästä. Riittääkö yksi lepopäivä 10 päivän vaelluksella? Haltille nousun ja lepopäivän jälkeen muille päiville jää käveltävää noin 13 km/päivä. Vauhti ei siis varsinaisesti päätä huimaa, vaan saamme kävellä aika rauhallisesti ja ehdimme töllistelemään maisemia. Kaikki mukaan lähtevät ovat tottuneet liikkumaan rinkan kanssa maastossa, joten uskoisin yhden lepopäivän riittävän ihan hyvin. Mikäli päivävauhti olisi huomattavasti enemmän, olisi toinen lepopäivä tarpeen.
Haltille nousu vie yhden päivän, mutta siihen uppoaa samalla noin 10 km kokonaismatkasta. Lepopäivän poisluvun jälkeen kahdeksalle päivälle jää käveltävää noin 100 km. Tasaisen etenemisen sijaan laskimme, että jos kävelemme 5 päivänä noin 15 km voimme parina päivänä tiputtaa päivämatkan noin 10 kilometriin. Suunnittelemme etukäteen alustavat yöpymispaikat, sekä kävelymatkat ja lepopäivän sijainnin. Täytyy kuitenkin muistaa, että mm. sää vaikuttaa kävelyvauhtiin hurjasti. Samoin retkeilijöiden kunto, sillä jos joku esimerkiksi sairastuu kesken vaelluksen, voimme joutua pitämään lepopäivän oletettua aikaisemmin. Varusteiden kastuminen ja kuivattelu taas saattaa vaatia pysähtymistä autiotuvalle, vaikka suunniteltu päivämatka olisikin ollut enemmän/vähemmän. Myös loukkaantumisen riski on huomioitava. Nyrjähtäneellä nilkalla eteneminen on väistämättä hitaampaa. Liian tarkkaa suunnitelmaa on siis aivan turha tehdä.
Seuraavana vuorossa taitaakin olla vaelluksen ajankohdan päättäminen, sekä niiden yöpymispaikkojen yms. suunnittelu. Ai niin ja tietysti ruokamäärien laskeminen, että se ruoka sitten ihan 100 %:n varmasti riittää. Siinäkin tapauksessa, että vaellus syystä tai toisesta venyy vaikkapa vuorokaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti