Jouluristeily vuosimallia 2015

Tämän vuoden jouluristeily oli samalla meidän ”vanhusten” viimeinen. Vanhus ei tässä yhteydessä niinkään viittaa ikään, vaan enemmänkin takana oleviin yliopistovuosiin. Ensi vuonna tähän aikaan meistä suurin osa on jo valmistunut tai ainakin lähellä valmistumista. Haikeaa, eikö totta? Siihen päättyy yksi luku elämästä. Toisaalta taas siirtymävaihe on jo alkanut, olenhan itse muuttanut pois opiskelupaikkakunnalta ja samoin teki kiistatta parhaimpiin opiskelukavereihini kuuluva ystäväni myös. Onneksi hän muutti vain puolen tunnin ajomatkan päähän uudesta kodistani! 

Mutta niin, se risteily. Me lähdimme tämän samaisen opiskelukaverini kanssa liikkeelle pääkaupunkiseudulta kohti Turkua jo hyvissä ajoin. Joskus pari viikkoa ennen risteilyä sain täydellisen kuningasidean, että minähän menen sinne risteilylle autolla! Pääsen sitten kivasti hetisuoraan risteilyltä kotiin. Pääsinkin, mutten silti välttämättä pidä ideaa enää niin kovin hyvänä. Enkä ehkä tekisi sitä toiste.

Oman ainejärjestöni yhteyshenkilönä minun tehtäväni oli kököttää satama-alueella jakamassa maihinnousukortteja ynnä muuta sälää risteilylle tuleville. Ette muuten usko, kuinka vaikeaa toisten on saapua ajoissa paikalle, vaikka siitä olisi sanottu noin viisisataa kertaa edellisen viikon aikana. Vanhana risteilykonkarina onnistuin myös olemaan turvamiestä fiksumpi ja tarkastuksessa hänelle jäikin käteen viinakokoelmastani vain osa… ja loput jäi minulle. 

Viimeisen risteilyn kunniaksi kävimme ensitöiksemme syömässä ja hörppimässä lasilliset viiniä. Burgeri oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Viinissä sen sijaan oli toivomisen varaa, mutta kyllä se alas kuitenkin meni. Syöminkien ja ensimmäisten tax free –shoppailujen jälkeen toinen puolisko vanhuksista liittyi seuraamme. Hyttihengailu ei enää liian monen risteilyn jälkeen jaksa niin kovin kiinnostaa ja suuntasimmekin hyvin nopeasti yökerhoon. Halusimme päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Omalta osaltani ilta päättyi hieman muita aikaisemmin, joskus liian myöhään yöllä, pahoinvoinnin yllättäessä. Ihan vähän ärsytti. 

Ne pakolliset viini- ja ruokakuvat.

Perjantaiaamuna yritin epätoivoisesti nukkua mahdollisimman pitkään, olisihan illalla kuitenkin edessä reilun parin tunnin ajo kotiin. Sängystä vääntäydyin ylös suoraan lounasbuffettiin. Eräänlainen aamupala kai sekin. Viimeiset tax free –shoppailut, suklaata, valkoviiniä, Pohjalaiselle viskiä (josta hän on aina yhtä onnellinen).

Ajomatka alkoi pienellä jännityksellä satamassa, mutta yhtenä kappaleena päästiin kuitenkin liikkeelle. Sateesta ja luvattoman kovasta tuulesta huolimatta pari tuntia laivan satamaan saapumisen jälkeen kurvasimme opiskelukaverini kotipihaan. Kaveri kotiin ja matka jatkui kohti Nummelaa. Väsytti aivan järjettömästi. Aina siihen saakka, kunnes katsoin hirveä 20 sentin päässä konepellistä. Ei muuten väsyttänyt enää yhtään sen jälkeen. Onneksi se auto kuitenkin pysähtyi ajoissa ja pääsin kotiin yhtenä kappaleena. 

Kotona minua odotti keittiössä istuva, vihainen pieni katti. Katin ruoka-aika vähän venyi, sillä Pohjalainen oli lähtenyt pikkujouluristeilylle aiemmin iltapäivällä (josta muuten minä sain tuliaisiksi pullon tequilaa, uujea meidän baarikaapista alkaa pikkuhiljaa löytyä kaikki perusjutut). Vähän ruokaa ja leffaa, kunnes kaaduin hyvin, hyvin väsyneenä sänkyyn. Uni tuli heti ja jatkui pitkälle seuraavaan päivään.    

Fennoscandian mining and exploration conference 2015 @ Levi

Koska yksi lapin reissu vuodessa ei missään nimessä riitä, vai mitä? Alku syksystä ollut kallioperägeologinen kenttäkurssi oli ehdottomasti upea kokemus. Kun tarjottiin mahdollisuutta osallistua Suomen suurimpaan alan konferenssiin ja siinä samalla päästä taas kerran lähes viikoksi lappiin, niin ei eihän siitä voinut kieltäytyä. FEM2015 järjestettiin tapansa mukaan Levillä, marraskuun alussa. 

Pohjalaisella oli ns. lapsiviikonloppu FEMiä edeltävänä viikonloppuna, joten lähdin matkaan maanantaina 2.11. Seinäjoelta. Säästin neljätuntia junassa istumista tällä järjestelyllä ja voin luvata, että 10 junassa ja bussissa istuttua tuntia myöhemmin Levillä ratkaisu ei kaduttanut yhtään. Yövyimme Levin vanhimpiin majoitusyrityksiin kuuluvassa hotelli Sirkantähdessä (ainakin meille väitettiin sen olevan vanhimpia…). Ei voinut valittaa, kun kahden hengen huoneeseen kuului lisävarusteena sauna (jota tosin emme huonekaverini kanssa ehtineet lämmittää kertaakaan).  

Reissuun oleellisena osana kuului mahdollisuus päästä vierailulle Kittilän kultakaivokselle heti tiistaiaamuna. Kaivoksella kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, joten kuvallista materiaalia reissusta ei oikeastaan ole. Kaivoksella käynti oli kuitenkin oikein mukava kokemus. Saimme paljon tietoa etenkin erilaisista malminjalostusprosesseista, sekä pääsimme näkemään näitä prosesseja ihan käytännössä. 

Tiistai-illan käytimme tutustumalla messualueen ständeihin ja yrityksiin Ice-breaker bileiden yhteydessä. Asiaan kuuluvasti oli juotavaa ja oli syötävää, sekä todella paljon ihmisiä ja pirun kuuma sisällä. Nimensä mukaan nämä ”bileet” todella toimivat ”jäänmurtajana” ja seuraavana päivänä eri yritysten edustajille olikin huomattavasti helpompi mennä tyrkyttämään omaa osaamistaan ja CV:tään. Loppuajan Levillä käytimme tehokkaasti pyörimällä messualueella. Aina välillä suunnistimme luentosaliin kuuntelemaan mielenkiintoista luentoa. 

Tiistain ice-breaker pippaloista suunnistin migreenin ajamana ajoissa nukkumaan, mutta keskiviikkoillan Mining Night venähti pikkutunneille saakka. Ennen lähtöä Mining Nightin pukukoodi, smart casual, aiheutti hieman päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin. Tulin reissun aikana siihen tulokseen, että joulun jälkeen minun on pakko etsiä itselleni järkevä ”pikkumusta” ja jotain niin sanottuja edustusvaatteita. Edes jakku, tai jotain. 

Kotimatka alkoi Leviltä torstaina hieman ennen viittä. Pääosa suuntasi bussilla Ouluun saakka, mutta itse hyppäsin pois jo Rovaniemellä. Junassa uni tuli nopeasti, onneksi. 

Mä haluan tänne uudestaan!

Fennoscandian bedrock geology -ekskursio, osa 2: Gällivare-Luleå-Rovaniemi-Nummela

Luulajaan saavuttiin vasta alkuillasta. Suuntasimme suoraan Luulajan teknilliselle yliopistolle summamaan edellisen päivän kartoituksessa esille tulleita asioita. Rakenteista ja kivilajeista koottiin kaikkien pienryhmien kesken yhteinen kartta, josta nähtiin yhteinen aikaansaannos. Kuten arvata saattaa, samaa rakennetta kartoittaessa tuloksetkin olivat lopulta aika yhdenmukaiset ja olimme yhtämieltä siitä, että siellä se Nautasen hiertovyöhyke on. 

Ilta venyi pitkäksi ja majoittumaan päästiin vasta yhdeksän jälkeen illalla. Luulajan hostelli oli koko reissun majapaikoista kolkoin. Paikka kuitenkin ajoi asiansa. Hostelli kuitenkin sijaitsi Luulajan vanhassa kaupungissa, joka aamun valjetessa osoittautui todella viehättäväksi paikaksi. Sunnuntai olikin varattu vapaapäiväksi ja sen vietimme pääasiassa tehden rauhallisen kävelylenkin vanhan kaupungin ympäristössä ja lepäillen huoneissamme. Akkujen lataaminen tuli tässä vaiheessa reissua todella tarpeeseen. 

Luulajan vanhaa kaupunkia, joka muuten on myös UNESCOn maailmanperintökohde

Maanantain ja tiistain vietimme SGA-seminaarissa, joka käsitteli Pohjoisen Fennoskandian alueen malmiesiintymiä, sekä geologista 3D- ja 4D-mallintamista. Malmiesiintymien luennot olivat ihan mielenkiintoisia, mutta eniten odotin kuitenkin tiistain mallinnukseen keskittyviä luentoja. Niistä jäi käteen paljon, etenkin kiinnostus 4D-mallinnusta kohtaan (se neljäs ulottuvuus on tässä tapauksessa aika). Mallinnusluennot keskittyivät ennen kaikkea malmiesiintymien mallintamiseen, sekä niiden synnyn mallinnukseen. Ehkä keskityn jäljellä olevissa opinnoissani tähän osa-alueeseen. 

On kuitenkin myönnettävä, että vaikka seminaaripäivät olivat todella mielenkiintoisia, niin päällimmäiseksi Luulajasta jäi kuitenkin mieleen iltaisin taivaalla tanssivat, upeat revontulet. Harmi, etten saanut otettua niistä riittävän hyvää ja julkaisukelpoista kuvaa. 

Keskiviikkoaamuna käänsimme autojen nokat Luulajasta kohti Rovaniemeä. Kymmenen aikaan aamulla ylitimme sillan Haaparannassa ja olimme taas Suomen puolella. Ja kuten arvata saattaa, kaikkein eniten nyky-yhteiskunnan lapsoset odottivat Suomeen saapumiselta sitä, että puhelimen netti toimii taas. Tarvitsisi vissiin hankkia sellainen liittymä, jolla uskaltaa käyttää nettiä myös muualla Pohjoismaissa. 

Haaparannasta Rovaniemelle matkattaessa pysähdyimme aina silloin tällöin katsomaan erilaisia geologisia nähtävyyksiä. 

Siirros

Stromatoliitti

Rovaniemellä yövyimme Hotelli Aakenuksessa, joka oli juuri sopivan lähellä keskustaa. En ollut aiemmin käynyt Rovaniemellä, enkä kyllä tälläkään kertaa ehtinyt tutustumaan juuri muuhun, kuin paikalliseen S-markettiin, Alkoon ja pariin ravintolaan. 

Viimeiset pari päivää vietimme sekä kartoittaessa, että katsellessa geologisia nähtävyyksiä. Viimeiseen päivään mahtui mukaan myös reissumme ainoa loukkaantuminen, vastuuopettajamme nyrjäyttäessä nilkkansa. Onneksi meitä hyvin varustautuneita tyttöjä mahtui mukaan useampi ja pari EA-laukkua ympäri käännettyämme saimme kasaan siteitä ja särkylääkkeitä. 

Lauantaiaamuna, ihan liian aikaisin aamulla, aloitimme ajomatkan takaisin Etelä-Suomeen. Minun reissuni päättyi Tampereella, josta Pohjalainen minut ystävällisesti haki. Oli vissiin hänelläkin ollut vähän ikävä. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.