Fennoscandian bedrock geology -ekskursio, osa 2: Gällivare-Luleå-Rovaniemi-Nummela

Luulajaan saavuttiin vasta alkuillasta. Suuntasimme suoraan Luulajan teknilliselle yliopistolle summamaan edellisen päivän kartoituksessa esille tulleita asioita. Rakenteista ja kivilajeista koottiin kaikkien pienryhmien kesken yhteinen kartta, josta nähtiin yhteinen aikaansaannos. Kuten arvata saattaa, samaa rakennetta kartoittaessa tuloksetkin olivat lopulta aika yhdenmukaiset ja olimme yhtämieltä siitä, että siellä se Nautasen hiertovyöhyke on. 

Ilta venyi pitkäksi ja majoittumaan päästiin vasta yhdeksän jälkeen illalla. Luulajan hostelli oli koko reissun majapaikoista kolkoin. Paikka kuitenkin ajoi asiansa. Hostelli kuitenkin sijaitsi Luulajan vanhassa kaupungissa, joka aamun valjetessa osoittautui todella viehättäväksi paikaksi. Sunnuntai olikin varattu vapaapäiväksi ja sen vietimme pääasiassa tehden rauhallisen kävelylenkin vanhan kaupungin ympäristössä ja lepäillen huoneissamme. Akkujen lataaminen tuli tässä vaiheessa reissua todella tarpeeseen. 

Luulajan vanhaa kaupunkia, joka muuten on myös UNESCOn maailmanperintökohde

Maanantain ja tiistain vietimme SGA-seminaarissa, joka käsitteli Pohjoisen Fennoskandian alueen malmiesiintymiä, sekä geologista 3D- ja 4D-mallintamista. Malmiesiintymien luennot olivat ihan mielenkiintoisia, mutta eniten odotin kuitenkin tiistain mallinnukseen keskittyviä luentoja. Niistä jäi käteen paljon, etenkin kiinnostus 4D-mallinnusta kohtaan (se neljäs ulottuvuus on tässä tapauksessa aika). Mallinnusluennot keskittyivät ennen kaikkea malmiesiintymien mallintamiseen, sekä niiden synnyn mallinnukseen. Ehkä keskityn jäljellä olevissa opinnoissani tähän osa-alueeseen. 

On kuitenkin myönnettävä, että vaikka seminaaripäivät olivat todella mielenkiintoisia, niin päällimmäiseksi Luulajasta jäi kuitenkin mieleen iltaisin taivaalla tanssivat, upeat revontulet. Harmi, etten saanut otettua niistä riittävän hyvää ja julkaisukelpoista kuvaa. 

Keskiviikkoaamuna käänsimme autojen nokat Luulajasta kohti Rovaniemeä. Kymmenen aikaan aamulla ylitimme sillan Haaparannassa ja olimme taas Suomen puolella. Ja kuten arvata saattaa, kaikkein eniten nyky-yhteiskunnan lapsoset odottivat Suomeen saapumiselta sitä, että puhelimen netti toimii taas. Tarvitsisi vissiin hankkia sellainen liittymä, jolla uskaltaa käyttää nettiä myös muualla Pohjoismaissa. 

Haaparannasta Rovaniemelle matkattaessa pysähdyimme aina silloin tällöin katsomaan erilaisia geologisia nähtävyyksiä. 

Siirros

Stromatoliitti

Rovaniemellä yövyimme Hotelli Aakenuksessa, joka oli juuri sopivan lähellä keskustaa. En ollut aiemmin käynyt Rovaniemellä, enkä kyllä tälläkään kertaa ehtinyt tutustumaan juuri muuhun, kuin paikalliseen S-markettiin, Alkoon ja pariin ravintolaan. 

Viimeiset pari päivää vietimme sekä kartoittaessa, että katsellessa geologisia nähtävyyksiä. Viimeiseen päivään mahtui mukaan myös reissumme ainoa loukkaantuminen, vastuuopettajamme nyrjäyttäessä nilkkansa. Onneksi meitä hyvin varustautuneita tyttöjä mahtui mukaan useampi ja pari EA-laukkua ympäri käännettyämme saimme kasaan siteitä ja särkylääkkeitä. 

Lauantaiaamuna, ihan liian aikaisin aamulla, aloitimme ajomatkan takaisin Etelä-Suomeen. Minun reissuni päättyi Tampereella, josta Pohjalainen minut ystävällisesti haki. Oli vissiin hänelläkin ollut vähän ikävä. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.