Loma

Loma, tuo paljon odotettu hetki elämässä, kun ei tarvitse herätä aikaisin aamulla, eikä ole pakko mennä minnekään jos ei tahdo. Kuten pääosalla muistakin suomalaisista, myös meidän lomamme on täynnä menoa ja meininkiä. Aikaisin ei tarvitse herätä, mutta kotonakaan ei juuri ehditä olla. Tätä kirjoitan mökiltä Pohjanmaalta, josta suuntaamme Seitsemisen kansallispuistoon pariksi päiväksi. Laiha lohtu Haltin vaelluksen peruunnuttua, mutta pääseepähän edes vähän nukkumaan teltassa. 

Minä en osaa lähteä (en edes pariksi päiväksi) retkeilemään tai vaeltamaan ilman asianmukaista karttaa. Tälläkin kertaa olen näppäränä tyttönä tehnyt sellaisen tietokoneella. Itseasiassa kaksikin sellaista. Toisessa näkyy suunniteltu reitti ja toisessa telttailualueet, vesipisteet ja niin edelleen. Otin oikein läppärinkin mukaan, jotta voin viimeistellä kartat täällä mökillä. Arvatkaas onko mökillä sitten sitä tulostinta? Juu ei. Onneksi Pohjalaisen sukua asuu kivenheiton päässä, niin saatiin tämäkin asia järjestettyä ja kartat ihan perinteisesti paperiseen muotoon. 

Kartanhan voisi toki nykyään ladata myös esimerkiksi kännykkään. Etelä-Suomen alueella olevissa kansallispuistoissa toimii nettikin tätä nykyä aika mallikkaasti, joten kartan katselu ilman sen kummempia lataamisia tai esimerkiksi navigaattorin käyttö on mahdollista. Itselläni kuitenkin älykännykässä on aika paljon muitakin sovelluksia, kuten facebook jne. jotka sitten tuppaavat pärisemään jatkuvasti. Se on jännä, että ihmisillä tulee välitön tarve saada kiinni juuri silloin, kun olet itse keskellä ei yhtään mitään. 

Oman rauhan ja mukavan luontokokemuksen taatakseni yleensä laitan kännykän kiinni tai ainakin otan siitä kaikki mahdolliset hälytysäänet ja -värinät pois ja sijoitan sen jonnekin hyvin syvälle rinkkaan, josta sitä ei tule kaivettua pois. Näin kännykkä on olemassa, mikäli tulee joku hätä, mutta sitä ei kuitenkaan tule räpellettyä jatkuvasti. Ihan tervettä vierottautumista. 

Muuten loman aikana käymme moikkaamassa isoa kasaa kavereita ja minun sisaruksiani ja vanhempiani. Pohdimme mahdollisuutta mennä risteilylle, mutta päätimme vaihtaa laivassa löllöttelyn yöhön Nuuksiossa. Loppu kuusta voisimmekin huristella Vammalaan minun sukulaisteni luo. He eivät vielä ole nähneet Pohjalaista, mutta huhu kertoo, että uteliaisuus on kova. 

Muutoksia suunnitelmiin

Minua harmittaa, harmittaa niin vietävästi. Jouduimme siirtämään paljon odotetun Haltin vaelluksen ensi kesään. Samalla tulivat päätökseen juoksutreenit tämän kesän osalta. Kirjoittelin viimeksi HIIT-treenin aikana kipeytyneestä polvesta. Myöhemmin illalla paikansin kivun kuitenkin enemmän säären ja lonkan alueelle. Näppäränä tyttönä otin puhelimen kauniiseen käteen ja varasin ajan terveysaseman liikuntalääketieteeseen erikoistuneemmalle lääkärille. 

Minä ajattelin, että kyse on penikoista ja odotin saavani tassuuni kasan jumppa- ja venytysohjeita. Näitä sainkin, koska myös penikat vaivaavat. Lopputulos oli kuitenkin hieman karumpi. Lonkassa on jännetuppi tulehtunut ja sääressä rasitusmurtuma. Hoidoksi määrättiin lepoa, lepoa ja vielä vähän lisää lepoa. Ei puhettakaan mistään yli 100 km vaelluksista yhtään mihinkään maailmankolkkaan. Ärsyttävää. 

Minä olen todella, paino sanalla todella, huono lepäämään. Pitkästyn minuutissa ja tunnissa olen varma, että tylsyyteen on mahdollista kuolla. En juuri katso töllötintä (sieltä ei yksinkertaisesti koskaan tule mitään katsomisen arvoista), mutta viime päivinä olen kuitenkin löytänyt kirjahyllystä viihdykkeeksi Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogian. Se ei silti vie pois tunnetta siitä, että on oikein kunnon vetelys. 

Perjantaina alkaa Pohjalaisen loma, joka oli tarkoitus viettää Haltilla. Vaikka vaelluksen siirtyminen harmittaakin, emme anna sen kuitenkaan olla esteenä mukavalle lomalle. Tiedossa on viikonloppu lasten kanssa, sukulointia, ehkäpä risteily ja paljon kavereita. Yhden viikonlopun vietämme Turussa ja lepokäskystä huolimatta ajattelimme käydä tutustumassa Seitsemisen kansallispuiston telttailualueisiin kahden yön verran. Me vain emme kävele niin järin hirveästi ja senkin vähän mitä kävelemme, kävelemme sitten niillä pääväylillä. Niillä kulkeminen on kuitenkin helpompaa. Päästään kuin päästäänkin siis testaamaan uutuuttaan hohtavia rinkkoja ja telttaa. 

Ja kunhan oma pt:ni palautuu partiolaisten Japanin Jamboreelta takaisin kotikonnuilleen, niin ryhdyn ahdistelemaan häntä saliohjelman ja ruokavalion tiimoilta. Jotain tekemistä on keksittävä.