Taaperon kanssa retkelle

Siitä on aika tarkalleen kolme vuotta, kun viimeksi olemme olleet Pohjalaisen kanssa yön yli metsässä. Itseasiassa siitä on aika tarkalleen kolme vuotta, kun olemme ylipäänsä olleet metsässä edes päivävaelluksella. Jotakuinkin kolme vuotta on myös siitä, kun olen viimeksi edes harkinnut mitään hyötyliikuntaa kummempaa.

Viimeisin päivitys on kolmen vuoden takaa Isojärven vaellukselta. Vaellukselle lähdettiin positiivisen raskaustestin aikaansaaman hilpeän epäuskon saattelemana. Nuo raskaustestin haaleat viivat ovat sittemmin kasvaneet 2,5 vuotiaaksi taaperoksi, jonka mielipuuhaa ovat metsäretket (erityisesti muurahaisten ja hämähäkkien tutkiminen). Vauva-arjen keskellä gradua vaille valmiista maisterista on muuntautunut terveydenhoitajaopiskelija ja Pohjalainen on edennyt omalla urallaan.

Taaperomme Rölli, on vauhdikas ja innostunut luonnossa liikkuja. Olemme käyneet tässä kevään ja alkukesän aikana metsäretkillä ja tällä hetkellä Rölli jaksaa itse kävellä noin 1,5-2 km. Mitään Lapin vaellusta hänen kanssaan ei siis vielä tehdä. Matka on kuitenkin riittävä siihen, että Etelä-Suomen kansallispuistoissa yöpymään pääsee niille vähän kauempana ja pääväylien ulkopuolella oleville telttailualueille, jotka yleensä ovat rauhallisempia. Nimittäin ainakin Nuuksiossa isoimpien paikoitusalueiden välittömässä läheisyydessä olevilla telttailualueilla meininki muistuttaa enemmän yökerhoa, kuin kansallispuistoa.

Alkukeväästä harkitsimme kantorinkan ostamista taaperoa varten ja pidemmän vaelluksen tekemistä. Tähän emme kuitenkaan ryhtyneet kahdesta syystä. Ensinnäkin varteenotettavista kantorinkoista suurin osa oli noin 1-3 vuotiaan lapsen kantamiseen tarkoitettuja. Rölli on jo sen ikäinen, että rinkka olisi ollut vain tämän kesän käytössä. Toinen syy on paino. Rölli painaa jo lähes 15 kg, joten vaikka rinkkaan tavaraa taaperon lisäksi sopisikin, niin painon puolesta taaperoa kantava ei pysty kantamaan juuri muuta. Jäljelle jää vain toisen aikuisen rinkka, jota sitäkään ei voi pakata ylettömän painavaksi, joten mukaan lähtevien varusteiden määrä on hyvin rajallinen.

Alun perin juhannuksen alle suunniteltu mökille lähtömme siirtyi reilulla viikolla, eikä kaupunkijuhannus oikein houkuttele. Päätimme ottaa juhannuksesta kaiken irti suuntaamalla jollekin vajaan parin tunnin matkan päässä olevista kansallispuistoista. Nuuksiota harkitsimme, mutta minua hieman epäilyttää nimittäin Nuuksiossa on varmasti vipinää ja vilskettä, jos sää pysyy näin kauniina.

Kiitos aikaisempien vaelluksien, meiltä löytyy teltta ja meille aikuisille tarvittavat retkeilyvarusteet, joten retkeilyn aloittaminen ei vaadi suuria investointeja. Sen sijaan perheen pienimmältä puuttuvat niin makuualusta kuin -pussikin. Alusta oli vielä helppo juttu, sen sijaan makuupussi on tuottanut enemmän päänvaivaa. Lasten makuupusseille ei ole olemassa samanlaisia standardoituja lämpörajoja, kuin aikuisten pusseille. On siis vaikea sanoa, miten kylmällä lapsi pussillaan pärjää. Onko sinun lapsellasi hyväksi havaittu makuupussi? Otan mielelläni vastaan vinkkejä.

Isojärven kansallispuisto 12.-14.5.

Opas siihen, miten eksyä merkityllä reitillä. 

Perjantaina aamulla töihin lähtiessä sää oli aivan upea. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli reilut kymmenen astetta. Se enteili loistavaa vaellusviikonloppua. Edellisen illan olimme käyttäneet pakkaamiseen. Lappiin lähtiessämme tavarat olivat mahtuneet rinkkaan juuri ja juuri. Vietimme vaelluksella kymmenen päivää. Kaiken järjen mukaan viikonlopun vaelluksella tavaramäärän pitäisi olla huikaisevan paljon pienempi ja tilaa jäädä rinkkaan vaikka kuinka ja paljon. Mutta miten se onkin niin, että yhtälailla viikon kuin viikonlopunkin vaelluksen tavarat mahtuvat sinne rinkkaan ihan yhtä huonosti? Sitten voidaankin saivarrella sitä, olisiko sen torkkupeiton voinut jättää kotiin. Varmaan olisi, mutta olihan se kiva molempina iltoina nuotion äärellä istuessa. 

Vaellukseen valmistautuminen jäi arjen kiireiden keskellä todella viimetinkaan ja noin viikkoa ennen luovuimme kunnianhimoisesta ajatuksesta kuivata kaikki ruoka. Viikonloppua varten ruuan määrä kolmella ihmisellä on aika pieni, joten oli se ja sama, kuivattiinko se vai ei. Päätimme pröystäillä ruuan kanssa ja grillasimme molempina iltoina. Pohjalainen yökki jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi aamuisin syömään kaurapuuroa ja pähkinöitä. Söimme puuroa, kiisseliä ja leipää. Lauantain lounaaksi olimme varanneet tykötarpeet pastaa varten. Tällä kertaa ruokaa oli mielestäni riittävästi. Sen sijaan herkkuja, kuten nyt vaikkapa suklaata olisi voinut olla vähän enemmänkin. (minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, miksi viikonlopun tavarat mahtuivat sinne rinkkaan ihan yhtä huonosti kuin yli viikon tarvikkeet) 

Koska valmistautuminen oli jäänyt viime tinkaan, päätimme ajaa Nuuksiossa sijaitsevan luontokeskus Haltian kautta Isojärvelle. Toiveenamme oli, että löytäisimme sieltä Isojärven kansallispuiston alueen kartan, kun mistään muualta sitä ei ollut siihen mennessä löytynyt. Ei löytynyt Haltiastakaan. Päätimme, että pysymme vain opastetuilla reiteillä ja tarvittaessa käytämme hyväksemme GPS:ää. Matka Kuhmoisiin sujui hilpeissä tunnelmissa, josta vastasi juuri ennen lähtöä meidät yllättänyt positiivinen raskaustesti. Isojärvellä menikin sitten kesälomasuunnitelmat ihan uusiksi. 

Saavuimme Heretyn paikoitusalueelle siinä viiden pintaan iltapäivällä. Tarkoituksemme oli olla perillä jo tuntia aikaisemmin, mutta minulla venähti ensin töissä ja sitten koukkaus Haltian kautta vaati oman aikansa. Suuntasimme Heretystä muutaman kilometrin päässä olevalle Vahterjärven telttailualueelle. Maisemat matkalla olivat huikaisevia, joskin tietysti kovasti erilaisia kuin käsivarressa viime syksynä. Vaikka raskaus olikin tuolloin vielä aivan alkuvaiheessa, kävi nopeasti selväksi, että painavan rinkan lantiovyö ei todellakaan tuntuisi nyt hyvältä. 

Matkan varrella näimme useamman pienen lammen, joissa uiskenteli ainakin kuikkapariskunta. Ihan jokaista uiskentelijaa emme tunnistaneet ja kiireessä viime talvena ostettu lintukirjakin oli jäänyt kotiin. Hieman ennen saapumistamme Vahterjärvelle me näimme sen! Majavan kaatamia puita ja kiertotien, sillä majavan rakentama pato oli nostanut pienen metsälammen vedenpinnan niin korkealle, että alkuperäinen polku oli jäänyt veden alle. Olin vähintäänkin innoissani nähtyäni merkkejä majavasta.
Vahterjärven telttailualue oli todella kaunis. Pienen niemennokassa oli laavu ja tulentekopaikka. Puuhailimme teltat pystyyn ja telttailualueen ainoina vieraina linnoittauduimme iltapalavärkkiemme kanssa laavulle. Edellisen päivityksen tiimoilta saimme monta hyvää vinkkiä paremmista makuualustoista. Voiton vei kuitenkin partiota harrastava pt:ni, joka vinkkasi muutaman euron avaruuspeitoista. Tokmanni myi juuri samaa aikaa muutaman euron pieniä, vaahtomuovisia makuualustoja, joiden toiselle puolelle oli ommeltu avaruuspeite. Ostimme sellaiset ja tällä kertaa ei todellakaan tarvinnut öisin palella. Kiitos Anne! 

Iltaa istuessamme järvelle laskeutui lintupariskunta. Linnut uiskentelivat sen verran kaukana, että ilman kiikareita niistä saattoi sanoa ainoastaan, että harmaita. Ehkä. Ulkomuodon perusteella arvailimme pariskunnan olevan kuikkia. Odottelimme pitkään, josko kuulisimme jokaisesta suomalaismainoksesta tutun kuikan äänen. Lopulta odotus palkittiin: ”KRÄKÄKÄÄÄK”. Meinasimme vetää iltateet väärään kurkkuun. Emme edelleenkään ole varmoja siitä, mistä linnusta oli kyse, mutta sen tiedämme, että kuikka se ei ainakaan ollut.

Lauantaiaamuna nuotiopaikan olivat vallanneet myös muut retkeilijät. Juttelimme heidän kanssaan samalla, kun mutustimme aamupalaa, siinä varmaan puolen päivän aikoihin. Aiemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti lähdimme tallustamaan kohti Kuorejärven telttailualuetta. Matkan varrelle piti jäädä pieni aarniometsäalue, jonka halusimme kaikki nähdä. Kuorejärvi oli muutenkin sikäli hyvällä paikalla, että siitä olisi sunnuntaina vain parin kilometrin matka takaisin autoille. Voisimme huoletta nukkua pitkään ja ehtisimme silti loistavasti hakemaan kissan Helsingistä hoidosta ennen kuin teini pitäisi hakea juna-asemalta. 

Reilut neljätuntia myöhemmin saavuimme telttailualueelle. Emme nähneet aarniometsää. Matkan varrelle osunut, etäisesti vanhempaa puukantaa ja lahopuuta sisältänyt metsäpläntti ei ollut ihan sitä, mitä olimme odottaneet. Sen sijaan näimme upeita kallioita, jääkauden jälkeensä jättämiä muodostumia ja vaikka ja mitä. Lopun matkasta polku kulki aivan järven rannan tuntumassa. Maisemat olivat upeita. Myös täällä tulentekopaikkaa ympäröi laavu. Puuhailtuamme teltat pystyyn marssimme ruokatarpeiden kanssa laavulle valmistamaan syötävää nälkäänsä jo tunnin ajan valitelleelle retkikunnallemme. Siinä laavulla istuessani tutkailin laavua ja satuin katsomaan ylemmäs. Mitä helv****?! Kalalahti? Että mikä? Osoitin laavun tekstiä pojille saaden myös heidät hämmentymään toden teolla. Pieni GPS:n ja laavun seinällä olevan kartan tutkailu osoitti, että olimme kävelleet kyllä jotakuinkin edellisellä viikolla suunnitellun matkan, joskin vain 180 astetta väärään suuntaan. Vahterjärveltä meidän olisi pitänyt lähteä kaakkoon, mutta olimmekin aamu-unisina asiaa sen enempää miettimättä suunnanneet määrätietoisesti kohti luodetta. 

Emme olleet kävelleet harhaan, kuin noin nelisen kilometriä. Ei paha, mutta tarkoittaisi sitä, että sunnuntaiaamuna heräisimme parin kilometrin sijaan lähes kymmenen kilometrin päässä autoilta. Kalalahden telttailualue laavuineen oli todella upea. Järven yli avautuva maisema oli henkeäsalpaava. Kun samalle laavulle vielä sattui muitakin puheliaita retkeilijöitä, päätimme luottaa seikkailumieleemme ja korjata sattuneen suunnistusvahingon vasta sunnuntaina. Ei meillä nyt niin kova kiire kotiin olisi. 

Sunnuntaiaamuna heräsimme suhteellisen ajoissa joutsen pariskunnan pitämään älämölöön. Aamupalat nassuun, kamat kasaan, suunta GPS:stä ja menoksi. Mietimme ensin palaavamme samaa tietä takaisin Vahterjärvelle, mutta päätimme kuitenkin ottaa suunnan kohti kansallispuiston viertä menevälle Kylämäntielle, jonka varrella myös Heretty olisi. Kävelimme tielle noin tunnissa ja paria tuntia myöhemmin seisoimme itseemme tyytyväisinä ja suunnistustaitoamme naureskellen autojen luona. 

Koska rinkan kantaminen osoittautui tukalaksi jo heti raskauden ensimmäisten viikkojen jälkeen, luovuimme kotimatkan aikana kesälle suunnitellusta Kevon reissusta. Heinäkuun lopussa raskaus olisi jo pitkälle toisella kolmanneksella. Vaikka raskaus oli toki toivottu, harmitti lapin reissusta luopuminen silti. Olihan Kevon vaellusta odotettu aina Haltilta paluusta alkaen. Koko kesälomaa emme kuitenkaan aio viettää loikoillen, vaan suuntaamme päivän-parin vaellukselle johonkin sopivan välimatkan päässä olevalle retkeilyalueelle. Pohjalainen ehdotti Helvetinjärveä ja kieltämättä se kyllä houkuttelisi. Vuoden päästä opettelemmekin sitten liikkumaan maastossa pienen ihmisenalun kanssa.

Hoi kevät, missä olet?

Toukokuista telttaretkeä suunnitellessamme laskeskelimme, että toukokuun puolivälin tienoilla viimeistään pitäisi kevään olla jo pitkällä. Emme ihan arvanneet, että vappua juhlittaisiin lumi- ja räntäsateessa ja että kevät sitä myöten myöhästyisi useammalla viikolla. Käsivarressa karaistuneina emme kuitenkaan ryhtyneet perumaan ensi viikonlopulle suunniteltua reissua, vaan pakkaamme mukaan lämmintä vaatetta, tarpeeksi lämmintä ruokaa ja suuntaamme yhdessä Kuopion vahvistuksen kanssa Isojärven kansallispuistoon Kuhmoisiin. 

Viileän sään vuoksi eteen on tullut uuden makuualustan hankinta ASAP, sillä toisin kuin Haltilla, tällä kertaa en todellakaan ajatellut palella koko viikonloppua. Sain vaeltavalta tutultani vinkiksi, että heidän ostamansa Expedin Synmat – alustat ovat osoittautuneet hinta-laatu – suhteiltaan hyviksi. Tuttavani hankkima alusta on kuulemma ollut kestävä ja pitänyt lämpimänä. Vinkistä viisastuneena olen googlaillut Expedin makuualustoja, niiden ominaisuuksia ja hintoja. Exped Synmat Basic vaikuttaisi ominaisuuksiltaan juuri sopivalta. Hintaa alustalle tulee noin 100 €:n verran, mutta toisaalta sen luvataan pitävän lämpimänä noin -10 asteeseen saakka, minkä uskoisin olevan ihan riittävästi keväästä syksyyn vaeltavalle. 

Exped Synmat Basic

Vaelluskenkiä olemme käyneet töllistelemässä jo pariinkin otteeseen. Viimeisimmällä kerralla satuimme juuri oikeaan aikaan Forumin Scandinavian Outdoorstoreen. Siellä oli hiljaista ja saimme meitä neuvomaan vaelluskenkiin erikoistuneen myyjän. Kerroimme mitä haluamme uusilta vaelluskengiltä ja ryhdyimme sovittamaan. Lähes välittömästi oli selvää, että ennalta suunnittelemamme vaelluskenkäbudjetti oli auttamatta liian pieni. En enää aivan muista kaikkia niitä kenkiä, joita sovitin. Viimeisenä käteeni lyötiin Lowan Mauriat, enkä ole sen jälkeen parempia löytänyt mistään. Kaupassa kenkää kokeillessani minua jäi kuitenkin hieman epäilyttämään, onko kenkä kuitenkaan riittävän järeä hankalaan maastoon. Tiedustelin asiaa suurelta tietäjältä, googlelta. Lopputuloksena kengän pitäisi olla minun käyttööni aivan riittävä. Kunhan palkkapäivä koittaa, käyn hakemassa sellaiset itselleni.

Lowa Mauria W GTX

Kadun tätä varmaan vielä, mutta uusia kuorihousuja en sen sijaan ole vielä ajatellut ostaa. Ne hankitaan sitten hieman lähempänä Kevon vaellusta, sillä toisin kuin kengät, kuorihousuja ei juuri tarvitse sisään ajaa. Kenkien kanssa taas on käveltävä riittävästi, jotta ne muotoutuvat omaan jalkaan sopiviksi, eivät hankaa eivätkä paina mistään. Samalla huomaa sen, jos kaupassa hyvältä tuntuva kenkä ei istukaan jalkaan riittävän hyvin ja tarvitaan esimerkiksi lisäpohjallisia tai muunlaista tukea. 

Toisin kuin Haltille lähtiessä, ensi viikonlopuksi emme ole tehneet juurikaan suunnitelmia esimerkiksi reitin suhteen. Päätimme tavata Heretyn paikoitusalueella ja lähteä siitä liikkeelle fiilispohjalla. Pienen selvittelyn tuloksena totesimme, että Isojärvellä on geologista nähtävää, aarniometsää, lintuja ja vaikka mitä. Nähtävää on niin paljon, että hyvälläkään suunnitellulla tuskin ehtisimme nähdä aivan kaikkea yhden viikonlopun aikana. Käymme pällistelemässä kaikkea sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta juuri sillä hetkellä. Olkoonkin, että näin etukäteen haluaisin ehdottomasti nähdä jälkiä Isojärvellä työtään tekevästä metsurista, majavasta. 

Koska kyse on vain kahden yön mittaisesta pienestä telttailuretkestä, emme ole ottaneet suuria paineita ruokailun suhteen. Painoa rinkassa ei pitäisi olla kovinkaan paljon, joten emme ole kiireisen arjen keskellä ruvenneet kuivaamaan sitten yhtään mitään. Kasvikuivuri kaivetaan taas kaapin perältä muutamaa viikkoa ennen Kevolle lähtöä. Isojärvellä olemme suunnitelleet syövämme ainakin Haltilla hyviksi todettuja italianpataa ja linssikeittoa. Aamupalaksi ajattelimme puuroa ja lisäksi ehkäpä leipää. Proteiinijauhetta voisi sekoittaa puuron joukkoon, jolloin aamupalalla jaksaisi taapertaa hieman pidempään. Ehkä. Ainakin sitä kannattaa kokeilla.

Toukokuinen telttaretki

Järkyttävä toista viikkoa vaivaava räkätauti alkaa pikkuhiljaa olla voitettu ja pääsin alkuviikosta töihinkin. Samalla sain käsiini loppukevään työvuorot. Työvuorolistalta löytyi iloinen yllätys, kokonainen viikonloppu vapaana toukokuun puolivälissä. Laitoin Pohjalaiselle heti viestiä, josko lähtisimme tuolloin pienelle vaellusretkelle johonkin päin Etelä- tai Keski-Suomea. Pohjalainen innostui välittömästi ja ryhdyimme suunnittelemaan niin reissua, kuin uusien vaelluskenkienkin ostoa ennen sitä. Mikä olisikaan parempi tilaisuus sisään ajaa uudet kengät? 

Googlen, sekä luontoon.fi –palvelun avulla töllistelimme hieman tässä lähellä sijaitsevia kansallispuistoja ja muita retkeilyalueita. Haltillakin mukana ollut Kuopion vahvistus oli ilmaissut kiinnostuksena keväällä mahdollisesti tehtävää reissua kohtaan. Tämän vuoksi yritimme löytää mielenkiintoista retkeilykohdetta jostain Vihdin ja Kuopion välimaastosta, jotta kummastakaan suunnasta matka retkikohteelle ei olisi ihan mahdoton. Tällä hetkellä Kuhmoisissa sijaitseva Isojärven kansallispuisto näyttäisi vievän voiton. 

Isojärven kansallispuisto: Wikimedia Commons/Joonas Rajamäki

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Jämsän lähellä, joten sen puolesta se jäisi juuri sopivan matkan päähän niin Kuopiosta kuin Vihdistäkin. Isojärven kansallispuiston kerrotaan pitävän sisällään nähtävää sekä geologille, että menneen ajan elämästä kiinnostuneellekin. Miljoonia vuosia vanhat rotkolaaksot ja viimeisen jääkauden jälkeensä jättämät muodostumat ovat taatusti kiehtovia. Niiden lomaan rakennetut kämpät ja jätkien tasoittamat polkupyörätiet taas kertovat omaa tarinaansa savottamailta. 

Luontoon.fi –palvelun mukaan tänään Isojärven kansallispuiston ahkerin metsuri on kuitenkin majava. En ole koskaan nähnyt majavaa ja tuskin sitä näemme tälläkään kertaa. Sen sijaan majavan jättämiä jälkiä tutkiskelisin mielelläni. Toivottavasti pääsemme siis näkemään edes niitä. Samalla pääsemme tutkimaan kevään merkkejä aivan lähietäisyydeltä. 

Haltilla huomasimme, että pidemmällä vaelluksella aamupalan täytyy olla ruokaisia ja siinä saisi olla hieman jotain vaihtelua. Kaurapuuro ja pähkinät eivät pidä nälkää kovinkaan tehokkaasti ja ne alkavat kyllästyttää muutaman päivän jälkeen. Isojärvellä ajattelin kokeilla ainakin munakkaan tekemistä kuivatusta kananmunasta. Onnistuessaan se voisi tuoda mukavaa vaihtelua aamupaloihin Kevolla. 

Kuten aina keväisin, hinku metsään on tässä vaiheessa jo kova. Yön yli kestäviä reissuja emme ennen toukokuuta ehdi missään nimessä tekemään, mutta ehkä pieniä päiväreissuja saisimme tungettua johonkin väliin. Ainakin Liesjärvelle haluaisin ehdottomasti uudestaan.