Toukokuinen telttaretki

Järkyttävä toista viikkoa vaivaava räkätauti alkaa pikkuhiljaa olla voitettu ja pääsin alkuviikosta töihinkin. Samalla sain käsiini loppukevään työvuorot. Työvuorolistalta löytyi iloinen yllätys, kokonainen viikonloppu vapaana toukokuun puolivälissä. Laitoin Pohjalaiselle heti viestiä, josko lähtisimme tuolloin pienelle vaellusretkelle johonkin päin Etelä- tai Keski-Suomea. Pohjalainen innostui välittömästi ja ryhdyimme suunnittelemaan niin reissua, kuin uusien vaelluskenkienkin ostoa ennen sitä. Mikä olisikaan parempi tilaisuus sisään ajaa uudet kengät? 

Googlen, sekä luontoon.fi –palvelun avulla töllistelimme hieman tässä lähellä sijaitsevia kansallispuistoja ja muita retkeilyalueita. Haltillakin mukana ollut Kuopion vahvistus oli ilmaissut kiinnostuksena keväällä mahdollisesti tehtävää reissua kohtaan. Tämän vuoksi yritimme löytää mielenkiintoista retkeilykohdetta jostain Vihdin ja Kuopion välimaastosta, jotta kummastakaan suunnasta matka retkikohteelle ei olisi ihan mahdoton. Tällä hetkellä Kuhmoisissa sijaitseva Isojärven kansallispuisto näyttäisi vievän voiton. 

Isojärven kansallispuisto: Wikimedia Commons/Joonas Rajamäki

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Jämsän lähellä, joten sen puolesta se jäisi juuri sopivan matkan päähän niin Kuopiosta kuin Vihdistäkin. Isojärven kansallispuiston kerrotaan pitävän sisällään nähtävää sekä geologille, että menneen ajan elämästä kiinnostuneellekin. Miljoonia vuosia vanhat rotkolaaksot ja viimeisen jääkauden jälkeensä jättämät muodostumat ovat taatusti kiehtovia. Niiden lomaan rakennetut kämpät ja jätkien tasoittamat polkupyörätiet taas kertovat omaa tarinaansa savottamailta. 

Luontoon.fi –palvelun mukaan tänään Isojärven kansallispuiston ahkerin metsuri on kuitenkin majava. En ole koskaan nähnyt majavaa ja tuskin sitä näemme tälläkään kertaa. Sen sijaan majavan jättämiä jälkiä tutkiskelisin mielelläni. Toivottavasti pääsemme siis näkemään edes niitä. Samalla pääsemme tutkimaan kevään merkkejä aivan lähietäisyydeltä. 

Haltilla huomasimme, että pidemmällä vaelluksella aamupalan täytyy olla ruokaisia ja siinä saisi olla hieman jotain vaihtelua. Kaurapuuro ja pähkinät eivät pidä nälkää kovinkaan tehokkaasti ja ne alkavat kyllästyttää muutaman päivän jälkeen. Isojärvellä ajattelin kokeilla ainakin munakkaan tekemistä kuivatusta kananmunasta. Onnistuessaan se voisi tuoda mukavaa vaihtelua aamupaloihin Kevolla. 

Kuten aina keväisin, hinku metsään on tässä vaiheessa jo kova. Yön yli kestäviä reissuja emme ennen toukokuuta ehdi missään nimessä tekemään, mutta ehkä pieniä päiväreissuja saisimme tungettua johonkin väliin. Ainakin Liesjärvelle haluaisin ehdottomasti uudestaan.