Pumpulia ja pilvilinnoja

Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa Pohjalaisen vanhimman lapsen muutettua meille. Sopeuduimme nopeasti uuteen tilanteeseen ja mielestäni meillä menee oikein hyvin. Teini on omatoiminen, sosiaalinen ja reipas nuori. Niitä sellaisia lapsia, joista on helppo olla ylpeä. Arkeen tulleiden muutosten myötä Pohjalainen varasi vihdoin ja viimein ajan lääkärille. Meidän arkeemme ovat alusta saakka kuuluneet jatkuva avainten ja puhelimen etsintä, kännykän selaaminen kesken elokuvan, ruokapöydästä kesken kaiken nouseminen sekä se, ettei vaan oikein saa aikaiseksi. Ennalta sovittujen aikataulujen ja muiden kanssa Pohjalainen on kiistatta huonoin, jonka tiedän. Nyt näille kaikille on saatu nimi:

Diagnoosi helpotti varmasti meitä molempia. Minulle puolisona se on mahdollistanut vertaistuen. Olen lukenut ja lukenut. Ja taas lukenut. Tähän mennessä varmaan jotakuinkin kaiken mitä google suomeksi ADHD:sta löytää. Tieto on auttanut minua suhtautumaan Pohjalaisen kohellukseen. Samalla olen löytänyt tonneittain vinkkejä siitä, miten arjen saa sujumaan hieman mutkattomammin ADHD-taloudessa. Tammikuun alussa, ennen Teinin muuttoa ja ADHD-diagnoosia, varasin meille ajan pariterapiaan. Löysin aivan mahtavan, ADHD:seen perehtyneen terapeutin, jonka kanssa olemme työstäneet niin ADHD-arkea, kuin muita meille kipeitä ja vaikeita asioita. Ajoitus terapialle ei olisi voinut olla enää parempi. 

Kiireisen arjen vastapainoksi olen vuorannut vapaa-aikani vaaleanpunaisella pumpulilla ja pilvilinnoilla suunnitellessani häitä. On ollut ihanaa huomata, miten vielä lähes nelikymppinen Pohjalainenkin on hitaasti mutta varmasti innostunut suunnittelusta. Löysimme netistä aivan ihanan juhlapaikan järven rannalta, ja luontoihmisinä ihastuimme siihen välittömästi. Juhlapaikassa on myös sitä mökkimäistä tunnelmaa, jota häille halusimme. Juhlapaikan varaamisen jälkeen olemme yhdessä sohvalla maaten haaveilleet pimeistä illoista, kynttilöistä ja ulkotulista, hyvästä ruuasta, sekä ystävistä ja läheisistä ympärillämme. 

Häiden suunnittelun myötä ajatuksissa on ollut myös The Häämatka. Meitä ei kumpaakaan juuri kiinnosta ajatus mistään rantalomakohteesta, vaan haluamme jotain toiminnallisempaa. Elämyksiä. Minä haluan häämatkalta upeita luontoelämyksiä, geologisesti jännää nähtävää, sekä kulttuuria. Pohjalainen taas rakastaa yli kaiken menneitä kulttuureja, Mayoja, Inkoja, muinaista Egyptiä ja niin edelleen. Myös Pohjalainen haluaa kohteen olevan jotenkin eksoottinen. Keittiön seinässä olevaa maailman karttaa töllistellessäni sain AHAA-elämyksen. Peru, sinne me menemme häämatkalle. 

Varsinainen häämatka sijoittuu vuodelle 2019. Kunnon ulkomaanmatka vaatii suunnittelua ja haluan keskittyä ensin häihin. Sitä paitsi säästämälläkään lompakko ei anna myöten sekä häitä että häämatkaa samana vuonna. Tällä hetkellä suunnitelmissa on sisällyttää Perun häämatkaan muutaman päivän vaellus kuuluisalle Machu Picchulle. Sen enempää emme ole vielä suunnitelleet. 

Kuva: Wikimedia Commons/Allard Schmidt

Kevätaurinko on kuitenkin saanut katseet kääntymään lähitulevaisuuteen ja Kevon vaellukseen. Mikäli mielimme lähteä kohti Kevon kanjonia keskikesällä, alkaa suunnittelulla olla jo kiire. Ruuat olemme päättäneet, mutta esimerkiksi sopivat vaelluskengät on vielä ostamatta. Ne täytyy hankkia hetinyt, jotta kengät saadaan sisään ajettua vielä ennen lähtöä. Mikään ei ole kurjempaa, kuin uudet ja hankaavat vaelluskengät keskellä ei yhtään mitään. 

Tämän hetkisten vaelluskenkieni kiertojäykkyys on jotakuinkin olematon. Kengät ovat supermukavat ja hyvät kävellä, asfaltilla. Ne sopivat loistavasti Ruuhka-Suomen kansallispuistoissa tehtäviin pieniin vaelluksiin. Viime syksynä Käsivarren rakkakivikoissa ne olivat huonot. Todella huonot ja saivat vain jalkapohjat särkemään. Ensi kesänä valloitan Kevon jäykemmillä kengillä, joilla on mukava kävellä myös kivisemmässä maastossa. Josko voltaren-kipugeelin ja kylmägeelin kulutuskin olisi sitä myötä hieman vähäisempää kuin viime syksynä. 

Haltin valloituksen jäljiltä varusteet ovat olleet kaapissa pölyttymässä. Ennen Kevoa meidän on lähdettävä ihan vaikka Nuuksioon yöpymään, jotta näemme ovatko varusteet varmasti kunnossa. Kotona teltan paikkaaminen on huomattavasti mukavampaa, kuin keskellä yötä Lapissa veden sataessa vaakatasossa. Hinku metsään näin talven jäljiltä on jo kova, sillä syksyllä suunnitteilla ollut talvivaellus UKK-puistossa jouduttiin perumaan. Ehkä ensi talvena...