Jouluristeily vuosimallia 2015

Tämän vuoden jouluristeily oli samalla meidän ”vanhusten” viimeinen. Vanhus ei tässä yhteydessä niinkään viittaa ikään, vaan enemmänkin takana oleviin yliopistovuosiin. Ensi vuonna tähän aikaan meistä suurin osa on jo valmistunut tai ainakin lähellä valmistumista. Haikeaa, eikö totta? Siihen päättyy yksi luku elämästä. Toisaalta taas siirtymävaihe on jo alkanut, olenhan itse muuttanut pois opiskelupaikkakunnalta ja samoin teki kiistatta parhaimpiin opiskelukavereihini kuuluva ystäväni myös. Onneksi hän muutti vain puolen tunnin ajomatkan päähän uudesta kodistani! 

Mutta niin, se risteily. Me lähdimme tämän samaisen opiskelukaverini kanssa liikkeelle pääkaupunkiseudulta kohti Turkua jo hyvissä ajoin. Joskus pari viikkoa ennen risteilyä sain täydellisen kuningasidean, että minähän menen sinne risteilylle autolla! Pääsen sitten kivasti hetisuoraan risteilyltä kotiin. Pääsinkin, mutten silti välttämättä pidä ideaa enää niin kovin hyvänä. Enkä ehkä tekisi sitä toiste.

Oman ainejärjestöni yhteyshenkilönä minun tehtäväni oli kököttää satama-alueella jakamassa maihinnousukortteja ynnä muuta sälää risteilylle tuleville. Ette muuten usko, kuinka vaikeaa toisten on saapua ajoissa paikalle, vaikka siitä olisi sanottu noin viisisataa kertaa edellisen viikon aikana. Vanhana risteilykonkarina onnistuin myös olemaan turvamiestä fiksumpi ja tarkastuksessa hänelle jäikin käteen viinakokoelmastani vain osa… ja loput jäi minulle. 

Viimeisen risteilyn kunniaksi kävimme ensitöiksemme syömässä ja hörppimässä lasilliset viiniä. Burgeri oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Viinissä sen sijaan oli toivomisen varaa, mutta kyllä se alas kuitenkin meni. Syöminkien ja ensimmäisten tax free –shoppailujen jälkeen toinen puolisko vanhuksista liittyi seuraamme. Hyttihengailu ei enää liian monen risteilyn jälkeen jaksa niin kovin kiinnostaa ja suuntasimmekin hyvin nopeasti yökerhoon. Halusimme päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Omalta osaltani ilta päättyi hieman muita aikaisemmin, joskus liian myöhään yöllä, pahoinvoinnin yllättäessä. Ihan vähän ärsytti. 

Ne pakolliset viini- ja ruokakuvat.

Perjantaiaamuna yritin epätoivoisesti nukkua mahdollisimman pitkään, olisihan illalla kuitenkin edessä reilun parin tunnin ajo kotiin. Sängystä vääntäydyin ylös suoraan lounasbuffettiin. Eräänlainen aamupala kai sekin. Viimeiset tax free –shoppailut, suklaata, valkoviiniä, Pohjalaiselle viskiä (josta hän on aina yhtä onnellinen).

Ajomatka alkoi pienellä jännityksellä satamassa, mutta yhtenä kappaleena päästiin kuitenkin liikkeelle. Sateesta ja luvattoman kovasta tuulesta huolimatta pari tuntia laivan satamaan saapumisen jälkeen kurvasimme opiskelukaverini kotipihaan. Kaveri kotiin ja matka jatkui kohti Nummelaa. Väsytti aivan järjettömästi. Aina siihen saakka, kunnes katsoin hirveä 20 sentin päässä konepellistä. Ei muuten väsyttänyt enää yhtään sen jälkeen. Onneksi se auto kuitenkin pysähtyi ajoissa ja pääsin kotiin yhtenä kappaleena. 

Kotona minua odotti keittiössä istuva, vihainen pieni katti. Katin ruoka-aika vähän venyi, sillä Pohjalainen oli lähtenyt pikkujouluristeilylle aiemmin iltapäivällä (josta muuten minä sain tuliaisiksi pullon tequilaa, uujea meidän baarikaapista alkaa pikkuhiljaa löytyä kaikki perusjutut). Vähän ruokaa ja leffaa, kunnes kaaduin hyvin, hyvin väsyneenä sänkyyn. Uni tuli heti ja jatkui pitkälle seuraavaan päivään.