Siitä on hetki aikaa, kun viimeksi olen käynyt juoksemassa. Sain pt:ltäni kesän alkuun mukavan juoksuohjelman (koska salitreeni tympii), mutta näppäränä tyttönä onnistuin kuitenkin nyrjäyttämään nilkkani töissä melkein heti perään. Ei siis auttanut muu, kuin ottaa rauhallisemmin ja siirtää ohjelman aloitusta hieman.
Eilen se sitten tapahtui, pääsin pitkästä aikaa HIITin merkeissä lenkkipolulle. Muutin Pohjalaisen kanssa saman katon alle kesä-heinäkuun vaihteessa, joten tiedossa oli myös ihan uusien lenkkeilymaastojen kartoittaminen, tällä kertaa Vihdissä. Ja jos ei muuta, niin mäkiä ainakin riittää. Niin ja onnistuin kuin onnistuinkin houkuttelemaan Pohjalaisen mukaani lenkkeilemään.
Juokseminen sujui ihan suhteellisen mallikkaasti, kunnes loppua kohden vasen polvi alkoi reistailla. Ehkäpä alitajuisesti varoin vielä hieman aristavaa nilkkaa ja astuin siksi huonosti? Se ainakin selittäisi polven kipeytymisen. Sinnittelin kuitenkin vielä jäljellä olleet kolme kierrosta. Spurtit vain vaihtuivat vähän reippaampaan hölkkään. Pohjalainenkin myönsi lopuksi, että ihan kivaa oli ollut ja että treeni olikin ollut yllättävän tehokas. Lupasi lähteä mukaan toistekin.
Kotimatkalla mukaan tarttui kourallinen metsämansikoita (NAMI!), mustikoita ja kanttarelleja! Alkaa selkeästi olla taas se aika vuodesta, kun marja- ja sienivarastoja voi ryhtyä täydentämään ensi talvea varten. Mustikoita ainakin olisi mukava saada litratolkulla pakastimeen. Mansikat sen sijaan ajattelin "kerätä" torin myyjältä valmiissa laatikossa. Sieniä sen sijaan tunnistan hirvittävän huonosti, etenkin siihen nähden että olen ollut äidin ja isoisän kanssa sienestämässä teininä useastikin. Muutaman haperon, vahveron ja tatin kyllä tunnistan, mutta siihenpä ne sitten jäävätkin. Sanotaan, että hyvä opettelutahti on yksi sieni vuodessa, eli ei kun pläräämään sienikirjaa ja valitsemaan tämän vuoden sieni.
Niin ja kuntosalikin täältä pitäisi vielä löytää. Järkevä sellainen.
 |
| Näitä lisää! |
Tiistai-iltana suuntasimme Pohjalaisen kanssa nenät kohti Forumin Scandinavian outdoor storea. Päämääränä oli kävellä kaupasta ulos uutuuttaan hohtavan teltan kanssa. En ole aikaisemmin ostanut "ihan omaa" telttaa, vaan olen ollut maastossa kaverien/ex-miehen jne. teltan kanssa. Kaikkea en ehtinyt etukäteen selvittää, joten telttaa googlailtaessa otin kriteeriksi vedenpitävyyden vakuuttuneena siitä, että kastuminen olisi kaikkein inhottavinta.
Kevään aikana olimme jo lähes 100-varmasti päättäneet ostaa Fjällrävenin Akka 2-teltan. Alkukesästä tehdyn rinkkojen ostoretken yhteydessä silmiin sitten sattui Jack Wolfskinin North Bay II -tunneliteltta. Vesipilariarvoiksi valmistaja antoi pohjalle 10 000 ja päällikankaalle 4000. Pienen googlailun jälkeen oli päivänselvää, että kyseessä oli hurjan hyvät arvot. Fjällrävenin teltan kankailla vesipilariarvot ovat jotakuinkin samat. Painoeroa teltoilla oli jonkin verran, akan painaessa hiemat reilut 3 kiloa ja Wolfskinin teltan taas noin 4 kg.
Suurin ero oli kuitenkin hinnassa. Wolfskinin teltta maksoi yli 200 € vähemmän. Toisaalta, usein halvan ostaminen tulee pitkässä juoksussa kalliiksi, kun ensin ostat halvan teltan, sitten keskihintaisen ja lopulta kyllästyneenä panostat laatuun hinnasta välittämättä. Googlailimme käyttökokemuksia Wolfskinin teltasta, emmekä ainakaan äkkiseltään törmänneet negatiivisiin kokemuksiin. Toki niitäkin varmasti on, mutta äkkigooglaamalla ei ainakaan tullut vastaan mitään negatiivista ryöppyä. Hyvä asia? Ehkä?
Pohdimme ja pohdimme. Lopulta päätimme ottaa riskin ja ostaa halvemman. Tiistaina mukaan siis lähti Wolfskinin North Bay II:nen.
Ensimmäisen kerran telttaa lähdetään testaamaan heinäkuun lopussa. Minne? Se on vielä vähän auki. Lopullinen tulikoe onkin sitten elokuussa tehtävä vaellus Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin. Tätä silmällä pitäen teltan lisäksi kaupasta tarttui mukaan Kilpisjärven ja Haltin alueen kartta. Seuraavaksi onkin edessä reitin päättäminen ja ruokahuollon suunnittelu.
