Jo lähes heti Haltilta kotiuduttamme aloimme suunnitella seuraavaa vaellusreissua, niin ikään Lappiin. Haltin reissulla juttelimme monen vaeltajan kanssa, jotka kaikki kehuivat kilpaa Kevon kanjonia näkemisen arvoiseksi. Minä olen käynyt Kevolla aikaisemminkin, mutta keväällä sellaiseen aikaan, kun maassa oli vielä metritolkulla lunta. Lumipeitteestä huolimatta Kevon seutu oli kaunis. Varsinaista Kevojoen kanjonia emme tuolloin kuitenkaan nähneet, sillä Yliopiston järjestämä kenttäkurssi suuntautui Kevojärven, sekä muutaman pienemmän tunturijärven jäälle. Siitä huolimatta reissu jätti jälkeensä palavan halun nähdä Kevon kanjoni kesäaikaan. Sinne me suuntaamme ensi kesänä, näillä näkymin heinä-elokuun taitteessa.
Haltin reissu opetti meitä paljon. Ennen kaikkea se opetti sen, mitä varusteita ehdottomasti tarvitsimme ja mitä taas emme. Samalla osa varusteista menee väistämättä uusiksi ennen seuraavaa reissua. Olen joskus kuullut sanonnan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tämä pätee retkeilyvarusteisiin. Pitkällä juoksulla halvemmalla pääsee, kun ostaa kerralla laadukkaat ja kestävät varusteet, joita ei sitten tarvitse olla joka vaelluksen jälkeen uusimassa. Samalla opimme, mikä merkitys on vaelluksen pituudella suhteessa rinkan painoon ja tavaramäärään. Ja ennen kaikkea sen, miksi se rinkka ei saa painaa yli 20 % elopainosta. Liian painavan rinkan kanssa vaellus on alkuun todella kurjaa ja päivämatkat lyhyitä. Liian painava rinkka altistaa myös rasitusvammoille.
 |
| Kuvaajana vaelluksella mukana ollut Kuopion vahvistus |
 |
| Kuvaajana vaelluksella mukana ollut Kuopion vahvistus |
Kevolle lähdemme tällä kertaa Pohjalaisen kanssa kahdestaan. Tämä talvi on ollut aikamoista hulinaa, joten kahden keskinen aika keskellä ei yhtään mitään tulee tarpeeseen. Kevon reitti on yhteen suuntaan kuljettuna noin 80 km, jonka ajattelimme kulkea noin 15 km:n päivämatkoilla. Aikaa vaellukseen varataan 5 päivää + matkat. Reittivalinta on vielä hieman auki, emmekä itseasiassa varmaan lyö sitä lukkoon ennen kuin vasta paikanpäällä sen mukaan, miltä 15 km:n päivämatkat tuntuvat, millainen maasto todellisuudessa on ja mikä sattuu kiinnostamaan sillä hetkellä. Meillä on mahdollisuus kulkea koko reitti Kevon kanjonia pitkin tai noin puolivälissä matkaa poiketa Kuivin reitille ja siitä taas takaisin Kevon reitille.
Varusteista uudelleen hankintaan menevät ainakin omat kuorihousuni. Pidän kovasti Marmotin housuistani, mutta ne tulivat Haltilta takaisin aivan riekaleina. Mukavuudestaan huolimatta ne eivät kestä maastossa liikkumista. Samoin makuualustani menee vaihtoon. Haltin vaellusta varten ostamani, ilmatäytteinen makuualusta osoittautui todella huonoksi valinnaksi. Makuualusta on kyllä mukava nukkua, mutta lämmin se ei ole. Alusta päästi kylmän läpi todella tehokkaasti, eikä paleluun ole mukava herätä.
Tällä kertaa myös ruokailun suunnittelu on hieman helpompaa, sillä talouden ainoana ruuanlaittajana minulla on aika hyvä käsitys siitä, miten paljon syömme päivän aikana. Edellisellä vaelluksella ehdottomia hittejä olivat linssikeitto, italianpata ja linssipasta. Sen sijaan tällä kertaa Kevolle en ottaisi mukaan esimerkiksi tonnikalarisottoa, enkä oikeastaan mitään muutakaan sellaista, joka vaatii painavien säilykkeiden raahaamista keskelle korpea. Aamupalalle taas täytyy tehdä jotain. Haltilla meillä oli aamupalana puuroa, pähkinöitä ja kiisseliä. Ihan kiva, mutta jotain vaihtelua olisi hyvä olla. Pähkinät eivät oikein enää maistuneet ensimmäisen viikon jälkeen. Vaihtelun lisäksi aamupala kaipaa kipeästi lisää proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa kauemmin.
 |
| Kuvaajana vaelluksella mukana ollut Kuopion vahvistus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti