Yyteri 15.-17.4.

Pari viikkoa ennen vappua suuntasimme auton kohti Poria ja Yyterin dyynejä. Matkan varsinaisena tarkoituksena oli osallistua Suomen Sjögrenin syndrooma – yhdistyksen kevätkokoukseen, mutten voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, joten lauantaiaamun käytimmekin dyynien ja hiekkarannan tutkailuun. Geologian opintoihin on luonnollisesti kuulunut myös teoria dyyneistä, niiden rakenteesta ja synnystä. Olemme myös käyneet kenttäkurssilla töllistelemässä jo tuhansia vuosia sitten sammuneita dyynejä. Aktiivisia sellaisia en sen sijaan ollut aikaisemmin nähnyt. 

Yyterin kylpylähotellin pihalle saapuminen oli elämys. En ollut juurikaan ehtinyt googlailemaan majapaikkaamme sen enempää, mutta odotuksiini ei kuitenkaan varsinaisesti kuulunut aaltopellistä rakennettu ja selkeästi parhaat päivänsä nähnyt rakennelma. Hotellin henkilökunta oli kuitenkin mukavaa, eikä huoneiden varustelussa yms. ollut valittamista. Kylpyläänkin ehdimme tutustua ja se oli ihan mukava, vaikkakin pienempi kuin pääosa niistä uimahalleista missä minä olen lapsena käynyt. Ehkä juuri sen takia kylpylä oli myös todella hiljainen ja saimme lekotella siellä ihan rauhassa. 

Yyterin kylpylähotelli

Lauantaiaamuna suuntasimme aamupalalta suoraan ulos. Ilma oli kaunis, mutta vielä tuolloin aika kolea. Onneksi olin varautunut asiaan jo kotona ja pakannut mukaan kunnon ulkoiluvarusteet. Samaa ei voinut sanoa Pohjalaisesta. Urhoollisesti hän kuitenkin tallusteli kanssani noin 5 kilometrin lenkin Yyterin dyynejä töllistellen. Nyt on kuitenkin pakko myöntää, että dyynejä enemmän ihastusta herätti hienon hieno rantahiekka ja sen (sekä niiden dyynien, of course) aikaansaama maisema, joka poikkesi todella paljon perinteisestä suomalaisesta rantamaisemasta. Voin vain kuvitella, kuinka ihana Yyterin hiekkaranta on kesäkuumalla. Ehkä sitä täytyy lähteä katsomaan vielä myöhemmin tänä vuonna. 

Kuvasaldoa aamupäivän kävelyretkeltä.

Joku siitä oli mennyt, mutta ihan varmoja ei oltu että mikä.

SS-yhdistyksen kevätkokous pakotti siirtymään sisätiloihin hieman puolen päivän jälkeen. Kokouksessa, sekä yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa vierähti aikaa sen verran, ettemme enää ehtineet toista kertaa rannalle kävelemään. Paljon jäi näkemättä, joten senkin puolesta kesäinen reissu Yyteriin voisi olla ihan hyvä idea. 

Kunnon tuulenpitävä takki tuli tarpeeseen.

Sitä ennen pakkaamme kuitenkin teltan ja makuupussit sun muut tykötarpeet ja suuntaamme Liesjärven kansallispuistoon telttailemaan. Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa tuota kevään ensimmäistä telttailureissua.