Kevo 6.-13.4.

Kuva Norjan ja Suomen rajalla sijaitsevalta Pulmankijärveltä, joka toimi viimeisen päivän kairauspaikkana.

Sunnuntaiaamuna 6.4. kello 9 oli kahteen transporteriin vihdoin ahtautunut yhteensä 17 henkeä, geologeja, proffia, vaihtareita ja pari mantsalaistakin mahtui mukaan. Kun peräkärrykin vihdoin oli saatu kiinni autoon alkoi matka kohti lappia. Kyseessä oli syventävien opintojen kenttäkurssi, jossa opeteltiin sedimenttinäytteenottoa järven pohjasta. Kenttäkurssit on aina olleet ehdottomasti opintojen parasta antia ja niin oli nytkin. Odotukset oli kovat, sillä vanhemmat opiskelijat ovat kehuneet kurssin maasta taivaisiin. Tälläkään kertaa kurssi ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. 

Matkustamiseen meni kaiken kaikkiaan neljä päivää, kaksi per suunta, joten kairaamiselle jäi aikaa neljä päivää. Matkanteon aikana välietappina toimi Oulun liepeillä sijaitsevassa Rantsilassa toimiva majoitusyritys. Vähän meitä alkuun epäilytti, mutta perille päästessämme meitä kuitenkin odotti pari pientä ja suloista hirsimökkiä saunalla varustettuna. Ei paha. Mökeissä ei kuitenkaan ehditty aikaa varsinaisesti viettää, vaan kävimme vain lähinnä nukkumassa. 

Allekirjoittaneelle kyseinen kenttäkurssi oli myös ensimmäinen lapin matka ikinä. Vähän jopa hävetti myöntää, etten todellakaan koskaan aiemmin ollut käynyt Oulua pohjoisempana. Tulipahan korjattua sekin kertaheitolla. Matkustaminen, varsinkin autossa on aina vähän oma juttunsa. Kuulun niihin, jotka kyllä pitävät autossa istumisesta, mutta pakko oli myöntää toisena päivänä Sodankylässä poropizzaa syödessä, että pikkuhiljaa alkoi puuduttaa. Saariselältä eteenpäin maisema kuitenkin muuttui eksoottisemmaksi, kuin lappilaisesta postikortista konsanaan. 7.4. kahdeksan pintaan illalla saavuimme lopulta määränpäähän, Utsjoen kunnassa, Kevon luonnonpuistossa sijaitsevalle Turun yliopiston tutkimusasemalle. Sieltä käsin tapahtuisi kaikki kairausreissut. 

Perjantain kairausreissulta otettua kuvasaldoa.

Maisemat todella olivat henkeäsalpaavat, ainakin näin ensimmäisen lapin matkansa tehneen city-tytön mielestä. Ei paljon voinut valittaa kenttäretkikohteesta. Kun samaan soppaan lisättiin vielä paljon aurinkoa, puolimetriä lunta ja pari plus astetta, ei paremmasta ollut väliä. Sitä paitsi, päästiinpä ihan moottorikelkka-ajeluillekin, kun tutkimusaseman henkilökunta kuskasi meitä pitkin erämaata, jotta päästiin tonkimaan milloin minkäkin lätäkön pohjasedimenttejä. Puolivälissä reissua oli selvää, ettei sieltä poiskaan enää halunnut. Ehkäpä kuitenkin haen töitä lapista, kunhan ensin valmistun. 

Näytteenottoväleineistöä. 

Mun ensimmäinen kelkka-ajelu. Kuvan on ottanut opiskelukaverini Niemi.

Hupireissu tuo kenttäkurssi ei kuitenkaan ollut. Kairaaminen on todellakin hyvin fyysistä hommaa ja ulkona saa olla riittämiin. Iltaisin ei juurikaan tarvinnut nukkumattia odotella, päinvastoin. En kuitenkaan valita. Olen ehdottomasti enemmän ulkoilmaihminen ja nautin fyysisestä työstä. Seuraavaa kenttäreissua odotellessa. Sitä ennen on kuitenkin edessä sekä Islanti että Skotlanti.