Pääosin viikonlopuille painottuvasta työstäni johtuen meillä ei ole Pohjalaisen kanssa ollut juurikaan yhteistä vapaata koko kesänä. Kaikesta vaellukseen valmistautumishärdellistä huolimatta päätimme pitää yhteisen vapaapäivän, kun kerrankin sellainen sattui viikonlopulle. Molemmilla. Rakastamme molemmat suunnattomasti museoissa kiertelyä ja maleksimista, joten vapaapäivänviettokohdetta ei tarvinnut kauaa pohtia.
Olen viime keväästä saakka odottanut kärsimättömänä sopivaa päivää, jolloin pääsisin tutustumaan uuden Helsingin kaupunginmuseon ensimmäiseen näyttelyyn, Museum of Broken Relationships. Näin mainoksen näyttelystä viime kevättalvella, se koostuu ihmisten museolle lahjoittamista parisuhteen päättymistä (tai parisuhdetta) kuvaavista esineistä, sekä eripituisista kertomuksista siitä, millainen rooli esineellä on ollut. Minua kiinnosti erityisesti se, että kyseessä ei suoranaisesti olisi yhden (tai useamman) taiteilijan näkemys asiasta, vaan nimenomaan ”tavallisten talliaisten” yhdessä luoma kokoelma. Luonnollisestikaan kaikki pitkin maailmaa lahjoitetut esineet eivät olleet näytillä vaan jokuhan ne sinne on valinnut, mutta silti.
Tunnelma näyttelyssä oli rauhallinen, joskin ihmisiä oli lähes tungokseen saakka. Ymmärtäähän tuon, näyttely oli mielenkiintoinen ja Helsingin kaupunginmuseo ilmainen (sinne on aina vapaa pääsy). Esineitä näyttelyssä oli laidasta laitaan. Mieleenpainuvimpia itselleni oli ehkäpä muutamat pehmolelut, korkokengät, hääpuku ja kuntopyörä. Tarinat esineiden takaa olivat parista rivistä aina useampaan sivuun. Osasta huokui kiitollisuus ja/tai elämän ironia, kun taas toiset olivat hyvinkin surullisia ja katkeria. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka kulttuurista huolimatta parisuhteiden kompastuskivet tuntuivat olevan samoissa asioissa, pettämistä, erilleen kasvua, kyllästymistä sen hetkiseen elämään ja niin edelleen.
Tarinoita pystyi lukemaan sekä suomeksi että englanniksi. Suomesta englanninkielelle käännetyt tarinat olivat hieman kolkkoja. Olisin toivonut käännöksiin enemmän elävyyttä (mielestäni se olisi sopinut näyttelyn luonteeseenkin). Käännöksistä huolimatta näyttely oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Museosta lähdettyämme pohdimme Pohjalaisen kanssa hyvän tovin aikaisempia parisuhteitamme ja etenkin niiden päättymistä. Pohdimme mitä yhteistä omien suhteidemme päättymisellä oli näyttelyssä kuvattujen tapausten kanssa, mitkä asiat meitä ovat loukanneet ja mitkä taas ovat niitä hyviä muistoja. Jos vain aika ja kiinnostus riittävät, suosittelen lämpimästi tutustumista näyttelyyn. Se on esillä vielä syyskuun puolivälin tienoille saakka.
Saapuessamme Helsingin kaupunginmuseoon meille vihjattiin myös museon toisessa kerroksessa olevasta näyttelystä Helsingin valitut palat, jossa kuvattiin Helsingin historiaa eri aikakausilta. Paljasjalkaisena stadilaisena en voinut vastustaa kiusausta, etenkään kun myös Pohjalainen osoitti selkeää mielenkiintoa näyttelyä kohtaan. Näyttely Helsingin historiasta oli mielenkiintoinen ja mukava pieni pyrähdys vanhaan Helsinkiin. Jäimme tosin molemmat toivomaan hieman parempaa informaatiota siitä, mille aikakaudelle mikin osio sijoittui. Muutoin ihan kiva, muttei vetänyt vertoja Museum of Broken realtionshipille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti