keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ulkonäköpaineita

Luin tässä taannoin erään poikamiehen pitämää blogia, josta erityisesti miesten ja naisten ulkonäköihanteita käsittelevä juttu jäi mieleen. Tekstissä käsiteltiin ennen kaikkea miesten ja naisten ulkonäköihanteita yleisesti, kuin myös niiden luomia paineita. Samalla toisaalta ainakin minulle jäi kuva siitä, että kirjoittajan mielestä naiset pääsevät kulkemaan sieltä, missä se aita on matalin. 

Lähtökohtaisesti voisin sanoa, että kummaltakin sukupuolelta vaaditaan nykyään paljon. Se, kuinka paljon ulkonäköpaineista on lopulta tietyllä tapaa itse luotuja, onkin sitten toinen asia. On nimittäin niin, että suurinosa kavereistani (itseni mukaan lukien), tuntuu lopulta pitävän ihan tavallisista tytöistä ja pojista. Monet kerrat, kun miehistä on keskusteltu, muistan kuulleeni kommentin "pitää olla vähän treenattu, silleen kivasti, mutta liikaa ei saa olla". Mikä sitten on liikaa, se riippuu taatusti siitä, keneltä asiaa kysyy. Uskallan kuitenkin väittää, että pääosa naisista pitää ihan niistä tavallisista, liikuntaa harrastavista ja peruskuntoisista miehistä. Ei tarvitse olla huippu-urheilija eikä bodari miellyttääkseen vastakkaista sukupuolta.

Naisissa pätee ihan sama. Yleensä miehiltä kysyttäessä, he pitävät ihan tavallisista tytöistä. Ei siis tarvitse olla missin mitoissa miellyttääkseen. Päinvastoin luulisin, että ulkonäköpaineet on enemmän median luoma ongelma, kuin niinkään vastakkaisesta sukupuolesta johtuvaa (toki ääri-ilmiöitä on aina). Toki, esimerkiksi töllötintä katsellessa saatan välillä olla sitä mieltä, että joku on hyvännäköinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että odottaisin mieheni hankkivan itselleen huippu-urheilijan kropan. Yhtään sen vähempää kuin hän odottaa minun menevän missin mittoihin. 


Miesten ja naisten ihanteita: Ryan Reynolds sekä Olivia Wilde.
Näyttääkö hyvältä? Entäpä tulisiko kaikkien mahtua samaan muottiin?
Odotatko, että jokaisen tulisi näyttää tältä, vai onko toisinaan niin,
että vähemmän on enemmän? On ehkä aiheellista mainita, että molempien
vartaloiden hankkiminen ja ylläpitäminen vaatii lihasmassaa sekä aktiivista treeniä.
Jo usein yksin hyvä ryhti vaatii tukilihasten treenaamista aika tavalla.
Tämän varmasti moni tiedostaa, mutta silti niitä ulkonäköpaineita ei pääse karkuun, vaikka tekisi ihmeitä. Molemmilla sukupuolilla on omat haasteensa. Blogin kirjoittaja mainitsee, että miesten haasteena on lihasmassan kasvattaminen, kun taas naiset pääsevät siis helpolla, kun lihasta ei vaadita niin paljon. Tässä on kuitenkin myös fysiologinen puoli, naisten on yksinkertaisesti huomattavasti hankalampaa kasvattaa sitä lihasmassaa. Esimerkiksi mieheni takoo salilla huomattavasti enemmän tuloksia ja hänellä lihaksisto näkyy kauniimmin jo muutamassa kuukaudessa. En voi edes haaveilla pääseväni samaan samassa ajassa. Pääseekö mies siis helpommalla. Tuskin. Vaan tuskin pääsee nainenkaan. Ongelmansa kullakin.

Seksikkyys ja hyvä ulkonäkö

Mitä sitten on hyvä ulkonäkö. Useimmiten se liitetään seksikkyyteen. Seksikäs ihminen näyttää hyvältä. Seksikkyys on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin vähän ulkonäkösidonnainen asia. Hoikka ja hyvässä kunnossa oleva ihminen voi olla vieressä seisovaa pullukkaa vähemmän seksikäs. Miten ihmeessä?

Seksikkyydessä minun mielestäni on kuitenkin lopulta enemmän kyse ihmisen kyvystä "kantaa itsensä". Toisin sanoen itsensä kanssa sinut oleva ihminen on huomattavasti seksikkäämpi, kuin epävarma hiirulainen. Ulkonäöstä välittämättä. Myönnän toki, että itsekin pidän yleisesti ottaen hyvännäköisinä liikunnalliselta näyttäviä ihmisiä. Tämä varmasti juontaa juurensa omista elintavoistani ja valinnoistani. Olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomannut katselevani sellaisiakin ihmisiä, joissa näennäisesti ei ole mitään ihmeellistä, mutta silti jokin vetoaa. Väittäisin sitä siksi seksikkyydeksi. Itsevarmuus pukee ihmistä yleensä hyvin (ja ei, en nyt tarkoita mitään älyttömyyksiin menevää kusipäisyyttä).

Epävarmuudella on paha taipumus huokua ihmisestä. Yleensä sitä mielellään pyrkii peittämään, mutta jostain syystä vieressä oleva sen kuitenkin huomaa. Epävarma ihminen ei ehkä uskalla lähestyä muita tai jää helposti ystävien varjoon. Toisaalta epävarmoilla ihmisillä on myös, usein jopa tahtomattaan, taipumus korostaa nimenomaan niitä piirteitä itsessään, joista he eivät pidä. 

Meitä on moneen junaan. Useimmiten sanonta "kauneus on katsojan silmässä" pätee. Kas kun se mikä miellyttää minua, ei taas välttämättä miellytä naapurin Ritvaa. Eläköön se pieni ero. 

2 kommenttia:

  1. "Suvaitsevaisuus" on kehno ilmaisu, mutta paljon käytetty ja sinänsä sopiva nytkin. On helpompaa olla suvaitseva muiden erilaisia ulkonäköjä kohtaan kuin omaansa. Toisen pieni pyöreys, jenkkakahvat tai selluliitti eivät häiritse, mutta omaan kroppaamme tulee helposti suhtauduttua käsittämättömän armottomasti. On typerä harhaluulo, että pitäisi olla yhtä hyvässä kunnossa kuin se tietty pinnalla oleva julkkis kun emme kuitenkaan edellytä sitä keneltäkään muulta. Vai kuka valitsee lähipiirinsä niin, ettei kukaan heistä kalpenisi treenattujen julkkisten rinnalla lehdessä?;)

    Itse peräänkuulutan suurempaa armollisuutta itseä kohtaan. Itse asiassa yksi seksikkäimmistä tietämistäni ihan tavallisista tytöistä, on lyhyt ja hieman pehmoinen kropaltaan. Kuitenkin ne kasvot ja etenkin silmät tekevät hänestä vetävän silloinkin, kun hän ei yritä mitään ja tuskin on tietoinenkaan miltä hän näyttää. Ja toisaalta yhdelläkään todella seksikkäänä pitämälläni miehelläni ei ole ollut Reynoldsin kroppaa (josta henk.koht. en pidä) vaan se seksikkyys on kummunnut jostain ihan muusta: yleensä tavasta kantaa itsensä, katseesta tai hymystä. Minulle miehen sixpack ja lantioluut ovat ihan yhdentekeviä.

    Oikeastaan jos mies kehuu niillä jo alussa, on aika varmaa että kiinnostukseni katoaa. Minulle miehessä on ihan muut jutut tärkeitä kuin rintalihasten kiinteys ja lihasten erottuvuus.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakuinkin näin. Käsite "hyvännäköinen" yleensä kuitenkin pitää sisällään paljon muutakin, kuin vain sen ulkonäön. Seksikkyys ja "olla hyvännäköinen" on lähinnä (minun mielestäni) tulosta ihmisen terveestä itseluottamuksesta ja sen mukanaan tuomasta itsevarmuudesta, siitä tavasta kantaa itsensä. Tämä näkyy ja tekee ihmisestä vetävän näköisen. Se tuo mukanaan sitä "rentoutta", joka saa ihmisen viihtymään kehossaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sixpackien ja hauislihasten kanssa ;).

      Olen samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti olisikin syytä peräänkuuluttaa armollisuutta omaa itseään kohtaan. Olemme itse oman itsemme pahimpia tuomareita. Voisi kuitenkin kysyä, että mitä hyötyä on loppuun saakka rääkätystä kropasta, johon ei sitten kuitenkaan ole tyytyväinen. Aina löytyy jotain "korjattavaa". Rääkkäämisen sijaan voisi kuitenkin opetella hyväksymään oman kehonsa ja sitä kautta oppia kantamaan itsensä sen mukaisesti. Seksikkyys on siis opittavissa. Tie ei välttämättä ole yhtään sen helpompi, kuin mitä se olisi salilla huhkiessa, mutta lopputulos toivottavasti on kuitenkin pysyvämpi ja enemmän toivotun kaltainen.

      Poista