Islanti osa 4 - "Inside the volcano" ja Reykjavik

Neljäs ja viimeinen osa Islannin reissusta. Perjantain vietimme päiväreissulla. Tätä retkeä tulivuoren kraateriin olin odottanut ehkä eniten. Oli upea mahdollisuus päästä laskeutumaan 120 m syvyyteen tulivuoren kraateriin. Vaikka etukäteen retken hinta 250€/nenu tuntui suurelta, näin jälkikäteen olisin maksanut kokemuksesta enemmänkin. 

Retkelle lähdettiin puoli kymmenen maissa hotellilta. Ajomatka kraaterin lähettyville kesti reippaat puolituntia. Tämän jälkeen oli vielä tiedossa noin 3 km vaellus suhteellisen epätasaisen laavakentän läpi itse tulivuorelle. Kaiken kaikkiaan vaellukseen meni noin 50 minuuttia per suunta. 

Laavakenttää. Taustalla näkyvistä kraatereista oikeanpuolimmaisin
oli se, johon me laskeuduimme.

Kraaterin juurella oli pieni, parakeista kasattu tukikohta, jossa odottelimme vuoroamme. Kraateriin laskeuduttiin hissillä, johon mahtui kerralla noin 6 ihmistä. Odottelun aikana saimme tarvittavat turvavarusteet, eli kypärät ja valjaat. 

Kraaterin juurella oleva tukikohta. 

"Hissi", jolla kraateriin laskeudutaan.

Ei siihen ollut todellisuudessa edes osannut varautua, millaiselta kraaterissa lopulta näytti. Pienen geologinalun leuka loksahti lähes lattiaan saakka. Värit oli upeita, aina lähes mustasta punaisen ja oranssin kautta haalean keltaiseen. Oli todella upea kokemus päästä näkemään, miltä siellä kraaterissa todella näytti. Tähän saakka tarinoita on luettu vain tenttikirjoista. Sitä paitsi joten se tunne siitä, että nyt ollaan vuoren sisällä, oli sanoin kuvaamaton. Hinnasta huolimatta tätä reissua suosittelen lämpimästi kaikille!

Väriskaala vuoren sisällä johtui pääasiassa kiteytyneiden mineraalien kemiallisen koostumuksen vaihteluista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osa kiteytyneistä mineraaleista on rauta ja magnesium rikkaampia, kun taas toiset sisältävät enemmän mm. rikkiä. Aivan älyttömän hienoa nähdä ihan omin silmin, että näin se kiteytyminen todella tapahtui. 

Thrihnukagigur tulivuori on siitä poikkeuksellinen, että noin 4000 vuotta sitten tapahtuneesta purkauksesta on jäänyt jäljelle kraateri, jonka sisään ylipäänsä pääsee. Yleensä kraateriin joko virtaa uutta magmaa (joka myöhemmin kiteytyy magmakammioon) tai sitten kraateri romahtaa purkauksen päätteeksi. Kumpaakaan ei tässä tapauksessa ole tapahtunut. Miksi? Siitä on olemassa erilaisia spekulaatioita, mutta mitään varmaa ei kuitenkaan ole. Oli miten oli, paikka on ehdottomasti yksi geologien "pakko nähdä" -kohteista. 

Väriloistoa kraaterin seinässä.

Kuvan valkoinen täplä on kraaterissa siellä
täällä olevia bakteerikasvustoja. Haurasta,
mutta silti elämä voittaa täälläkin.

Kraaterissa oli vain noin +5 astetta lämmintä,
joten tumput tulivat tarpeeseen.

Lisää väriloistoa.

 Viimeinen päivä Islannissa vietettiin pällistelemällä Reykjavikin tarjontaa. Tähän väliin on sanottava, että ruoka Islannissa on todella hyvää. Toki, se ei esim. mausteiden käytön suhteen eroa juurikaan suomalaisesta vastaavasta. Raaka-aineet kuitenkin olivat tuoreita ja kasviksia käytettiin runsaasti. Islantilaiseen ruokaan kuuluu pääasiassa kala, muut merenelävät, sekä lammas. Itse olen suuri lammasruokien ystävä, eikä islantilaiset lammasruuat tuottaneet pettymystä. Muutenkin ihastuimme miehen kanssa kovasti islantilaiseen keittiöön. 

Reykjavikissa aika kului pääasiassa kaupoissa kierrellen sekä tuliaisia etsiskellen. Mitään ihmeellistä ei tuotu, mutta jotain pientä läheisimmille kuitenkin. Geologikaverille toin, luonnollisesti, islantilaista basalttia. Kotiin tuomisiksi löytyi molemmille islantilaiset villapaidat, sekä tuhkakivestä valmistettu tuikkuastia. On sitten kotonakin jotain (niiden kaikkien kivien lisäksi). 

Ihan hirvittävästi ei nähtävyyksiä Reykjavikissa yhden päivän aikana edes yritetty kiertää, mutta yhdessä museossa ehdimme kuitenkin vierailla. Kävimme katsomassa läpi museon 872. Kyseessä oli Turussa sijaitsevan Aboa Vetuksen kaltainen, arkeologisen kaivauksen ympärille perustettu museo. Tässä museossa vain lepäsi viikinkiaikaisen asujaimiston jäännökset, joiden ympärille oli taidokkaasti rakennettu kertomus viikinkiaikaisesta elämästä. Todella mielenkiintoista! Mukaan museosta lähti pari opusta viikinkien uskomuksista ja skandinaavisista pakanajumalista.

Tämä mäenpäällä sijaitseva iso kirkko toimi maamerkkinämme,
kun suunnistimme hotellilta kohti Reykjavikin keskustaa.

Keskustassa nähty, julmetun kokoinen kissa.

Kaikkea sitä.

Reykjavikin uusi konserttitalo. 

Reykjavik on täynnään suloisia, kirkkaan
värisiä taloja, jotka kaukaa katsottuna
tuovat mieleen suomalaiset puutalot.
Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että
pintamateriaali olikin maalattua aaltopeltiä!

Lopulta oli kuitenkin lähdön aika. Sunnuntaina, viikko saapumisen jälkeen, herätys oli vaille neljä aamulla ja kone starttasi kohti Helsinki-Vantaata puoli kahdeksan aikaan aamulla. Lentokentällä meitä vastassa olivatkin isäni, äitipuoleni sekä anoppi. Anoppi heitettiin kotiin ja samantien suunnattiin kummipoikamme 1 vuotissynttäreille. Kivat pippalot olivat ja kakku oli hyvää. Lahjaksi toimitimme pikkuherralle traktorin, kuorma-auton sekä Islannin tulijaisina lunni-pehmolelun. 

Turkuun kotiuduimme lopulta yhdeksän aikaan illalla, väsyneinä, mutta onnellisina reissusta.