Vaarniemi

Viime viikko kului aika näppärästi töitä tehden. Toistaiseksi olen ollut lähestulkoon kaikki lauantait töissä ja sama jatkuu vielä ainakin juhannuksen yli. Toisaalta ihan jees, saa lauantailisät, mutta sitten taas en kyllä pitäisi pahaksi, jos olisi pari päivää putkeen vapaata. Kun vapaat osuvat yksi sinne ja toinen tänne, tuntuu välillä siltä, kuin olisi koko ajan töissä. Työn fyysisyydenkin vuoksi kroppa kaipaisi kahta päivää putkeen vapaata palautuakseen. Juhannusta odotellessa. 

Tiiviistä työtahdista huolimatta olen kuitenkin toistaiseksi jaksanut vääntäytyä salille. Perjantaina pitäisi taas laittaa ohjelmaa uusiksi. Laihduttamisen sijaan tavoite on pikkuhiljaa kääntynyt kohti kiinteytymistä ja hyvää kuntoa. Ajatusmallin muuttuminen korvien välissä yhdessä parin päivän "aineenvaihdunnan herättelyn" kanssa on tehnyt ihmeitä ja paino on laskenut parissa viikossa melkein 1,5 kg. Olen tyytyväinen tulokseen. 

Vaikken suuri kesäihminen olekaan (pidän huomattavasti enemmän valkoisista hangista ja kovista pakkasista, kuin aurinkoisista hellepäivistä), ei tällaisilla ilmoilla paljon sisällä viitsi istua. Sisäliikuntakaan ei salilla käyntiä enempää ole maistunut, joten karate on toistaiseksi saanut väistyä ulkona liikkumisen tieltä. 

Viime sunnuntaina vietettiinkin sitten oikein urakalla laatuaikaa miehen kanssa. Luontoihmisinä suuntasimme tietysti sen enempää ajattelematta lähimaastoon tutkimaan, mitä sieltä löytyy. Kohteena oli Kaarinan ja Turun rajalla sijaitseva Rauvolan lahti. Sitä tuli koluttua Kaarinan Vaarniemen puolella olleen luontopolun verran. Suoritin muutama vuosi takaperin, ennen yliopistoa ammattikoulussa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon, josta valmistuin ympäristönhoitajaksi. Koulutus oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti ainakaan tuolloin ei ollut työllistymistilanteessa hurraamista, joten jatko-opinnot tulivat tarpeeseen. 

Joka tapauksessa koulutukseen tuolloin kuului niin Suomen yleisimmät linnut, nisäkkäät kuin kasvitkin. Tänä päivänä hieman harmittaa, että tuota taitoa ei ole tullut ylläpidettyä ihan niin hyvin, kuin olisi voinut. Onneksi pelkällä kertaamisella pääsee jo pitkälle ja sitä on tässä koko alkukesä tehty. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa ja hauskempaa, kuin seurata ympäröivää luontoa ja vuodenaikojen vaihtumista. Onhan se kuitenkin hieman erikoista, että monet tuntevat hyvin esimerkiksi Thaimaan turistialueen luonnon, mutta kaikki se, mikä avautuu kotioven ulkopuolella on täysi mysteeri. Tuon koulutuksen tiimoilta tein päättötyönäni kasvillisuuskartoituksia ja sitä myöten innostuin niistä. Kasveja tuleekin aina töllisteltyä, olipa sitten missä hyvänsä. 

Joka tapauksessa Vaarniemi oli upea paikka. En ollut aikaisemmin kyseisessä paikassa käynyt, mutta kehuja olin kuullut. Vaarniemi on hyvien kulkuyhteyksien päässä, aivan kerrostalolähiöiden tuntumassa. Rauvolan lahden alueella on myös luonnonsuojelualue, jonne emme tosin tällä kertaa menneet. Alueella on lukuisia lintutorneja ja laavukin tulentekopaikkoineen tuli bongattua. Menemme taatusti vierailemaan toisenkin kerran, tosin silloin täytyy varata enemmän aikaa alueen tutkimiseen. 

Vaarniemessä nähtiin paljon lintuja.
Valitettavasti meidän kamerassa ei
kuitenkaan ole tarpeeksi hyvää putkea
lintujen kuvaamiseen. Ruokojen seassa
ruokokerttunen.

Mustarastas ei juuri meistä välittänyt.

Palleroporonjäkälää. Se on helppo tunnistaa
pallomaisesta muodosta. 

Mäkitervakko, yksi minun lempi kukistani. Sen kauniita liloja kukkia
voi ihastella mm. kalliorinteillä. Mäkitervakko on helppo tunnistaa
varren tahmaisuudesta. 

Maisemaa lintutornista.